lauantai 28. elokuuta 2010

Mukavuus ja perustunnekategorioita

Koska koin keskiviikkona niin suurta epämukavuutta isoissa juhlissa, helpotuin eilen kovasti. Pienissä juhlissa oli nimittäin varsin mukavaa. Ihmiset vaikuttivat sympaattisilta, keskusteluissa sivuttiin mielenkiintoisia kysymyksiä (tarvitaanko toimivaan tiedeyhteisöön askeesin ihannetta vai riittääkö jo lahjomattomuus, koiraeläinten ymmärrys ja paikallistuntemus, kommunikaation tasot puheen ja selvästi erotettavien ja helposti sanallistettavien eleiden ulkopuolella), enkä juonut kuin vettä isosta olutlasista. Hämmentävää, miten paljon helpompaa on innostua, ihastua ja syttyä selvinpäin. Minun kohdallani se vain menee niin päin. Ainakin tällä viikolla...

Jäin torstain darraparanoiastressimöykyssä miettimään, miten tärkeää oikeastaan on jäsentää oman elämänsä perustunne- tai perusolotiloja ja niiden tyypillisiä ilmenemisolosuhteita. Ei siksi, että voisi pitäytyä mukavuudessa, vaan siksi, että jaksaisi paremmin ymmärtää silloin tällöin iskeviä paniikkeja, suruja ja niin edelleen. (En usko välttelytaktiikkaan, vaikka olenkin sitä mieltä, että kun stressiä on jo ennestään riittävästi, voi olla ihan hyvä vähän höllätä tahtia ja olla tunkematta itseään oletettavasti hankaliin tilanteisiin, silloin kun tuskin kuitenkaan oppii selviytymään noista tilanteista, puhumattakaan siitä, että äkkäisi voivansa pitää niistä, viihtyä niissä...)

Niinpä tänään teen kirjoittamisen sijaan vain lyhyen kartaston:

Iloinen olo: liikunta ja liikunnan jälkeen, ystävien tapaaminen, eläimet, hymyt, metsä, kevät, kesä, sienestäminen ja marjastaminen ja yrttien kerääminen

Surullinen olo: välinpitämättömyys, tapaturmat, tunne ettei voi vaikuttaa asioihin, ilmastonmuutos, sukupuuttoaalto, kolmannen maailman ongelmat, oman muuttumisen hitaus, oma suuttumus (ei aina mutta usein)

Ulkopuolinen olo: suuret joukot, työelämässä eteenpäinsuuntautuneisuus, hyvätyyppiyden korostaminen, namedropping, perfektionismi, baarit

Joukkoon kuuluva olo: hiljaisuus, mietiskelevyys, armollisuus, huumori, virheiden ja hupsuuksien näyttäminen, asioista rakentavasti keskusteleminen, halaaminen, ihokosketus

Paranoidi ja toivoton olo: krapula (etenkin yksin krapuloidessa), joskus myös humalatila, eroaminen, ystävyyssuhteen katkeaminen tai sen uhka, liika kahvi tai tee (yli kuppi per päivä)

Ärsyyntynyt olo: fyysinen kipu, kilpailuasetelman korostuminen, yhdessä tekemisen hitaus, liika kahvi tai tee

Vihainen olo: fyysiseen koskemattomuuteen luvatta kajoaminen, viheltely kadulla, toisten (tuntoisten olentojen) törkeästi kohteleminen

Vetäytyvä olo: isot joukot, tunne että vahingoittaa toisia omalla surullisuudellaan

Hämmentynyt olo: rahakeskeisyys, vihana ilmenevät ennakkoluulot, rähjäyskulttuuri, perfektionistinen suhtautuminen kehoon ja kehollisuuteen, kun oma keho nousee tarkastelun kohteeksi jonkun toisen toimesta

Pelokas olo: perhe, lapsiperheet, epäonnistuminen tosissaan yrittämisen jälkeen, hymyilemättömät ihmiset, isot joukot, viinilasillista voimakkaampi humalatila, tunneilmaisun ekshibitionismina pitäminen, fyysinen kipu

Turvallinen olo: halaaminen, hymy, seksuaalisuus, sauna, lämpö, auringonpaiste, helle, meri, ulkonilma, metsä, eläimet, selvinpäin tai lasi viiniä, tavoitteiden selkeys, vaikeidenkin tunteiden näyttäminen niistä puhuen, asioiden selvittäminen piiloon lakaisemisen sijaan, hierominen ja hierotuksi tuleminen

Pysähtynyt olo: sotku, jonkun toisen tekemä aikataulu, ihmissuhteet joissa aito kiinnostus ja ihmetys on kuollut, samassa asunnossa yli 5 v., samoissa työtehtävissä yli pari vuotta, "olen tällainen ja tälläinen" ja "olen saavuttanut nämä asiat" (vs. mitä haluan, minne suuntaudun, tavoitteeni ja pyrkimykseni), makean syöminen ja siitä seuraava öllötys, tietämättömyys tavoitteista ja ihanteista

5 kommenttia:

suklaahirviö kirjoitti...

Mulla taas ilmastonmuutos menee kategoriaan pelokas ja vihainen. Se on tavallaan ärsyttävää.. mun mies nimittäin ei USKO koko ilmastonmuutokseen ja on todella puuduttavaa joskus kisata asiasta. :( Päädyn usein pisteliääksi [vastoin luontoani] ja osittain se johtuu juuri tuosta pelosta ja vihan tunteesta.

Miehen työpaikalla muuten on aika yleistä ettei ilmastonmuutokseen uskota! Se on siis aivan k ä s i t t ä m ä t ö n t ä ...!

suklaahirviö kirjoitti...

Lapsiperheet taas mulla aiheuttavat pelon sijasta valtavan masennuksen tunteen joskus. Masennus + ahdistus. Inhottaa sanoa tämä, koska pelkään l-perheihmisten loukkaantuvan, en vain voi sille mitään.

Joskus kävin katsomassa yhtä opiskelututtuani, joka oli 2. kertaa raskaana ja hänellä oli sitten sellainen pieni muutaman vuoden ikäinen lapsi siinä jo valmiina. Siellä joskus koin sellaista ahdistusta, että tuntui kuin en olisi pystynyt olemaan siellä sitä aikaa mikä piti olla. Kun lähdön hetki tuli niin melkein pakenin sieltä.

Juha Kankaanpää kirjoitti...

“Ulkopuolinen olo: suuret joukot”. Meillä on sellainen illuusio, että kun ostamme lipun vuoden rock-konserttiin, tai jonotamme täyteenahdettuun baariin, ei elämä olekaan toisaalla, meillä on paljon ystäviä, emme ole yksin. Tarkkasilmäinen näkee sellaisissa tilaisuuksissa huijattuja naamoja. Eikö se olekin niin?

Kun luen kirjoittamiasi luetteloita, ihmettelen keitä ne ovat ne ihmiset, tai onko heitä lainkaan, jotka omissa blogeissaan samaan aikaan kirjoittavat samoja luetteloita, mutta laittavat niille toisenlaiset otsikot, päinvastaiset. Sitten taas havahdun muistelemaan, ja muistan tapahtumia, ihmisiä, vieraita, ei niin kauan sitten.

Timo kirjoitti...

Kartastosi on runollinen, mutta aiempi kohta "riittääkö jo lahjomattomuus, koiraeläinten ymmärrys ja paikallistuntemus" tahattomassa surrealismissaan aivan erityisen tenhoava ja sattuva. :)

Möme kirjoitti...

Inspiroivaa!