perjantai 27. marraskuuta 2009

Piparkakkueläimet

Halu leipoa piparkakkuja tulee yllättäen ja kuin tyhjästä. Harkitsen ensin hetken piparkakkutalon tekemistä kylmiltään, tai ehkä piparkakkualpakkatallin, talot ovat alpakkatalleihin verrattuina vähän tylsän kuuloisia, mutta sitten käyn miettimään, jaksaisiko ensimmäistä piparileipomusta kuitenkaan säästää skypejoululauluun saakka. Kysyn asiaa Fauniltakin, ja hän arvelee, että ei. Se kuulostaa järkevältä arviolta. Skypejoululauluun on kuitenkin vielä kaksi viikkoa aikaa ja kahteen viikkoon kerkiää mahtua monta heikkoa hetkeä.

Niinpä päädyn leipomaan vain piparkakkueläimiä. Kaulitsen taikinan ohueksi tyhjällä viinipullolla puhdistettuani ensin pöydän sipulinkuorenjämistä, leivänmuruista, tyhjistä pakkauksista ja muusta keittiönpöytäroinasta. Sitten otan voiveitsen ja leikkelen sillä taikinasta alpakan, kamelilaivan, sinivalaan, pyöriäisen, lukuisia kissoja, koiran, hevosen, vompatin, koalan, etanan... en halua leikata perinteisiä tuotantoeläimiä, sillä jokin niissä on vielä surullisempaa kuin se, että koalan arvellaan kenties kuolevan sukupuuttoon ilmastonmuutoksen takia. Tuotantoeläinten kärsimyksen luulisi sentään olevan käsinkosketeltavampaa, konkreettisempaa, helpommin tajuttavaa. Ilmastonmuutos on niin suuri, on helppoa ymmärtää, miten moni ei jaksa tai ei halua tai ei oikein pysty (no ei kai kukaan täysin pystykään) tajuamaan, mitä kaikkea siihen liittyy.

Uunissa eläimet lihovat. Sitten ne vedetään ulos, jäähdytetään ja koristellaan. Vaivaan tomusokerista ja sitruunamehusta tankean tahnan ja tökin sillä silmiä ja pilkunpaikkoja, ja sitten perään karamellit. Eläimet tuijottavat hurjistuneen ja närkästyneen oloisina, koska niillä on niin suuret karamellipupillit.

Eläimiä ei ole helppoa syödä. Vompsu tulee koulusta ja he makaavat Faunin kanssa sängyllä tehden tietokoneohjelmointeja. Katselen eläimiä miettien, miten helppoa on leikata muotoja ja sitten sulauttaa ne tarvetyydytykseensä. Syödä. Mutta eläinten tarinallisuus haraa vastaan. Tuntuu vähän vaikealta tarttua hevoseen ja murtaa se. Mutta jo ensimmäisen suupalan myötä taika rikkoutuu. Ja piparkakut maistuvat valtavan hyvältä. Ehkä pitäisi olla huolestunut siitä, että miehet makaavat sängyllä ohjelmoimassa ja minä leivon piparkakkuja, mutta en millään jaksa. Totuus nimittäin on, että pidän piparkakkujen leipomisesta aika tavalla enkä haluaisi tässä kohdin vaihtaa osia kenenkään kanssa.

Katsomme kolmistaan Alastonta lounasta ja nakertelemme piparkakkueläimiä. Jouluna meitä on viisi ja tapanina jo kuusi. Ehkä leivomme silloinkin eläimiä, valtavia pellillisiä hämmentyneitä ja närkästyneitä eläimiä, samanlaisia kuin me itse, hyväntuulisia eläimiä, jotka on helppoa asetella kuvausta varten rykelmiin ja nauttia niiden raajojen kaarevuuden visuaalisista jännitteistä, tyhjästä tilasta niiden välillä yhtä paljon kuin niiden vartaloiden täyteydestä.

Vain etana, vompatti, orava, alpakka ja kamelilaiva säästyvät yön yli.

6 kommenttia:

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä ajattelin tehdä tänään piparkakkutaikinan ja tehdä siitä eläimiäkin mutta tylsästi muotilla, kissoja ja ehkä koiria (en ole ihan varma siitä mikä se muotti ajattelee olevansa). Teidän eläimenne kuulostavat kyllä paljon paremmilta :)

Veloena kirjoitti...

Minä sain sinulta alpakkatartunnan, huomaatko, ja nyt olen tartuttanut sen eteenpäin Fauniin.

Oi alpakat. Niitä on aika helppo leikata voiveitsellä, kamelieläimillä on niin ominainen pään asento.

Hilla kirjoitti...

Oi! Skypejoululaulu! Siis kahen viikon päästäkö? Olisin silloin stadissa, pääsenkö mukaan?

Juha kirjoitti...

On taas ihan pakko laittaa sinulle pieni viesti, kun näyttää että tämä syksy on mennyt ihan toisia askaroidessa, eli luen tekstejäsi noin kerran viikossa, eli on nytkin noin 5 uusintasi lukematta, nyyh. En siis ehdi myöskään osallistua keskusteluun, vaikka nyt kun ikään kuin lukee kerralla pidemmän pätkän ja sitten pitää taukoa, ja taas lukee tuntee jotenkin lukevansa otteita elämästäsi isompina paketteina, laajemmassa perspektiivissä. Ehkä, ainakin kun minulla aiemmin oli kai tarve pyrkiä kommentoimaan ehkä sellaistakin, johon ei ollut varsinaisesti 'yleiskeskustelumielipiteitä', nyt tunnen lukiessani yhä selkeämmin päiviesi kulun 'tihentymät', aiheet jotka erityisesti haluat jakaa lukijoillesi, ja joita et tuo mitenkään valmiina eteemme; ja joihin oikeasti myös haluaisin monesti jotain sanoa. Kuitenkin: taas tuli hyvä olo lukiessani elämästäsi – rehellisyydestäsi.

suklaahirviö kirjoitti...

Voi itku, kun et laittanut KUVIA niistä piparkakkuelukoista!! :( Olisi ollut tosi kiva nähdä millaisiksi teit ne. Mun myös tekee mieli pipareita, saattaa olla että leivon niitä nyt ensi viikonloppuna, tai sitten teen talonpojanleipiä [ne on melkein sama juttu ja siinä mielessä parempi, että ovat pehmeämpiä + tulevat nopeasti].

Veloena kirjoitti...

Hilluus, TIETYSTI pääset! Pistän sulle kutsun tulemaan... :)

Juha, kukin aikataulunsa mukaan... halaus sinne!