Kynttilöitä jo nyt - tämä on yritys leikata hiukset virtuaalisesti (niitä silti lyhentämättä) näkymättömällä sitten sitten sitten -rakenteella

Onnistaa. Huolet hälvenevät, olen ehkä tempoillutkin aivan turhaan. Mikäpä asia ei ratkeaisi hetki hetkeltä edeten ja rauhallisesti ja avoimesti kaikesta luottoystävien kanssa puhuen? Istuttuamme kolmin koko avokommuunimme voimin mättämässä currytofun chilieuforiaa New Bamboo Centerissä suuntaamme Kappelin terassille. Vompsu ei nimittäin muista, onko hän ikinä käynyt millään terassilla. Etno-Espan esitys on vielä vauhdissaan, kun saavumme, ja jotenkin luiskahdamme kummalliseen maanantaikäyttäytymiseen: tilaamme kannullisen sangriaa ja skumppapullon. Eipä silti, Vompsulla ja minulla on vapaata vielä tämän viikon, mutta Faunilla ei. Istumme ja vajutamme juomia hitaasti ja fantasioimme soittimista ja soittamisesta ja mutakakusta. Mutakakkufantasia pistää meihin jopa vauhtia: on ehdittävä ostamaan mutakakku ennen kuin tunnelin kaupat menevät kiinni. Tunneloidumme tunneliin sitä tahtia, että kipeää varvasta miltei hirvittää. Saan jarrutella noita kiharapäitä ihan tosissani, ne vain unohtavat ja tiukentavat tahtia.

Kotona meillä sytytämme kynttilät pitkästä aikaa. On jo hämärää öisin. Rullaamme kiinalaiset bambukaihtimet yläasentoon, saamme kaikki vaurioita jänönopuntian pudottelemista piikikkäistä jaokkeista. Mutteripannu puskee huoneeseen kofeiinittoman espresson tuoksua, sekoitan alexandereita vääräoppisesti tammenterholikööriin ja soijamaitoon, mutakakkua on jokaiselle valtava lonkare. Otamme esiin kaksi blueshuuliharppua ja viulun, jota on soitettava näppäillen, jotta naapurit eivät heräisi. Viulu on kätevää asettaa makuuasennossa niin, että sen kädensija tukeutuu leukaan ja lantionpohja, no, lantionpohjaan. Soitamme aikamme niin hiljaa kuin pystymme. Soitamme kuin lapset: leikkien, leikin kautta rakennetta etsien.

Yö havisee hitaasti eteenpäin. Ystävältä tulee tekstiviesti: muna on syntynyt! Laitamme stereoihin hipihiljaa soimaan Amiinan plingplongmusiikkia, talvitalismaanimusiikkia, soittorasiamusiikkia. Taivas on koboltinsininen ikkunan takana. Jotenkin kaikki järjestyy ja etenee, siihen on nyt helppoa uskoa. Ennen nukkumaanmenoa Vompsu haluaa vielä lukea ääneen valittuja otteita Pedro Almodovarin kirjasta Pornotähti. Kynttilänvalossa! Siinäpä hassu yhdistelmä. Kiherrämme Patty Diphusan sinnikkäälle asenteelle ottaa asiat positiiviselta kantilta. Kynttilänvalo virittää jotenkin jouluisan tunnelman, vaikka olemme juuri jumittaneet tuntikausia terassilla. Fauni hiipii nukkumaan yläkertaan halattuna, sammutan kynttilät teelusikalla, väsymys nielaisee kuin puhuva rumpu.

Maailma tuntuu kummalliselta paikalta nyt aamullakin. Yllättävältä. Sekuntiin mahtuu monta uteliasta, särisevää ajatusta. En näe unta raitiovaunusta enkä raunioituneesta kaupungista. Unet ovat kadonneet tältä yöltä. Herään käytännölliseen, mutta ilahduttavaan ajatukseen: on mahdollista hakea kalansilmäkameralla otetut filmit ja digiskannata ne. Kuvia ihan parhaasta kesästä, jolloin kaikki on avoinna ja hengittää ja silkaa uteliaisuutta ja vapautta ja naurua.