Taakseen jättää / edestään löytää

Realismi-antirealismi -kiista. Filosofiaan sukeltaminen. Halu sovittaa yhteen neurobiologiaa, kädellistutkimusta, psykologiaa, estetiikkaa redusoimatta ja ajautumatta mahdottomiin metodologisiin ristiriitoihin. Voih. On asioita, joiden luota olen tanssahdellut pois halukkaana. Olen kuvitellut kiivenneeni jalat täristen alas tikapuita tai muksahtaneeni pyllylleni nurmelle ja kantaneeni tikkaat varastoon lukon taa. (No, ainakin olen kankea ja ruosteessa ja luen hämmästellen aiempia huomioitani Damasion lukemisesta... mistä ne ovat tulleet? Kenestä? Miten?)

Mutta kuinka ollakaan, enkö vain päädy takaisin näihin omituisiin tuntemuksiin, että tässä... tässä kummallisessa olisi jotain... vaikken osaa oikein tarkasti sanallistaa ja olen ruostunut ja pitäisi lukea vuorittain ja minun piti opetella tekemään jotain aika käytännöllistä.

Kun luen yhtä väitöskirjaa ja sitten myöhemmin Geertzin esittelyä Brunerin kulttuuripsykologiasta, melkein alan itkeä helpotuksesta: joku muukin kaipaa tällaista omituista yhdistämistä, eikä koe heti ensimmäiseksi tarvetta kysyä, onko tämä liian reduktionistista tai vaihtoehtoisesti supereklektismiä. Geertz siteeraa Bruneria:

Psykologia voi kiinnittämällä huomionsa tiettyihin kriittisiin aiheisiin valaista biologisten, evolutionaaristen, yksilöpsykologisten ja kulttuuristen oivallusten vuorovaikutusta ihmisen henkisen toiminnan tajuamisessa ... Psykologian seuraava luku tulee ksokemaan intersubjektiivisuutta, sitä, miten ihmiset oppivat tuntemaan, mitä toisilla on mielessään ja miten he sopeutuvat sitä vastaavasti ... aiheisiin, jotka ovat ... olennaisia kulttuuripsykologialle. Mutta sitä ei voida ymmärtää viittaamatta kädellisten evoluutiota, hermoston toimintaa ja mielen prosessointikapasiteettia koskeviin tutkimuksiin. ... Haluaisin painottaa joko-tai -asenteen mahdottomuutta tarkasteltaessa sitä, mitä psykologia tulee olemaan, halutaan sen sitten olevan kokonaan biologinen, pelkästään komputationaalinen tai ainoastaan kulttuurinen. (Käännös - jota perkasin vähäsen, äh, tää on niin mua - on käsittääkseni Reijo Miettisen mutta sitä ei mainita kurssimonisteessa, josta tämän nappasin. Alkuperäistekstin viitteet ovat Geertz 2001, teoksessa Bakhurst & Senker (eds.), Jerome Bruner. Language, culture, self. London, Sage, 19-30.)

Geertz esittää, että tämä näyttää sekasortoiselta eikä ollenkaan niin sovittelevalta ja rauhanomaiselta kuin Bruner tuntuu kuvittelevan. "Niin suuren epämuotoisen kamelin kuin antropologian tuominen psykologian telttaan pikemminkin saa aikaan sekasortoa kuin luo järjestystä ympärilleen ... Bruner tuntuu olevan tuottamassa kumouksellisempaa kumousta kuin hän lainkaan itse arvioi", toteaa Geertz.

Minusta Bruner kuulostaa erinomaisen tervejärkiseltä. Huooh. Ehkä seuraava yksityinen oppimistehtäväni voisi olla: Koettaa oppia ymmärtämään, miksi Geertz arvelee tehtävää ainakin hyvin hankalaksi. Tai ei ehkä, miksi Geertz noin arvelee. Vaan mitä hankaluuksia on jo tullut tuolle projektille tai sen tapaisille. Ja mitä niistä voisi ehkä oppia.

Minä kun en haluaisi ahtaa psykologian telttaan vain kamelikulta antropologiaa vaan myös paljon muuta. Vaikkapa sellaisen kulttuurin määritelmän, joka pysyisi herkkänä ajatukselle, että muillakin olennoilla kuin ihmisillä saattaa olla kulttuureita. Etologian koko kirjon... Huokaus.

Nyt on jätettävä tutkimusmurheet ja ryhdyttävä toimeen: tänne tulee huomenna vieraita ja olen lykännyt siivousta höyryämällä teoriaa.