perjantai 15. heinäkuuta 2011

Simultaanitulkki-turistioppaana

Kotimatkalla pienessä sateessa keltaisen dinosaurusvarjon alla (miksi lasten varjot tehdään pieniksi /aikuisten varjot tylsän värisiksi) tulen yhytetyksi simultaanitulkki-turistioppaan rooliin. Joukko venäläisiä nuoria naisia pysäyttää minut.
- Anteeksi, puhutko englantia?
- Kyllä.
- Tunnetko Helsinkiä?
- Tunnen.
- Voitko kertoa missä on paratiisi.
- Anteeksi?
- PA-RA-TII-SI.
- Paratiisi?
- Niin. Paratiisi.
- Hmm. En ole koskaan kuullut. Mitä siellä on? Onko se museo vai kauppa?

Tässä vaiheessa toistaiseksi puhunut nainen kääntyy ystävänsä puoleen ja selviää kommunikaation erikoispiirre: englannin puhuja ei näytä ymmärtävän kovin hyvin, mitä sanon, ja toinen nainen taas suostuu puhumaan vain venäjää, mutta elehtii sillä tavalla, että oletan hänen selittävän toiselle kysymystäni.

- Ei ole museo, nainen vastaa neuvottelun jälkeen.
- Kauppa?

Lisää neuvottelua.

- Mitä kauppa tarkoittaa?
- Sieltä voi ostaa tavaroita.
- Se on kauppa.
- Selvä. Mitä te haluatte ostaa?

Neuvottelua.

- Haluamme Lidlin.
- Lidlin?
- Kyllä, L - I - D - L
- Valitettavasti tässä ei ole Lidliä lähellä mutta tuossa talossa (viittaan Ympyrätaloon) myydään kyllä ruokaa.

Neuvottelua.

- Ei, emme halua ruokaa.
- Ahaa. No mitä haluatte?
- Paratiisiin.
- Mitä sieltä haluatte?

Neuvottelua.

- Haluamme nuppineuloja, vernissaa ja piiskoja.
- Anteeksi, en tainnut kuulla...
- NUPPINEULOJA. VERNISSAA. PIISKOJA.

(Jaaha, mietin itsekseni, totisesti en halua tietää, mitä varten te niitä tahdotte.)

- Tuolla on tori ja sen laidalla tavaratalo, Sokos.

(Ei sieltä kyllä vernissaa taida saada eikä piiskoja, mutta tuskin niitä Lidlistäkään saa, ajattelen. Tässä on jokin hankala absurdi kierre nyt.)

- Ei Sokos. Se ei ole hyvä.

Naiset polottavat keskenään venäjäksi viittilöiden kiihtynein elkein. Tätä tohinaa seuratessani huomaan yhden heistä pitelevän käsissään webbikännykkää, jossa on esillä kartta.

- Hei kuulkaa, tiedättekö sen Paratiisin osoitteen?
- Anteeksi, en ymmärrä.
- Onko teillä jokin osoite, jota etsitte?
- Mikä?
- OSOITE.

Neuvottelua.

- Ei, me emme tahdo ostaa osoitetta. Tahdomme nuppineuloja, vernissaa ja piiskoja.
- Valitettavasti en osaa auttaa teitä.
- Kiitos.

2 kommenttia:

walopää kirjoitti...

ihana! - mutta minä kyllä haluaisin tietää, mihin he tarvitsivat vernissaa, nuppineuloja ja piiskoja... TAI MITÄ he oikeasti halusivat, jos kaikki sanat olivat vähän väärin... ja haluan myös tietää, mikä se paratiisi on.. kelaanko tätä nyt loppuelämäni? tuntuu arvoitukselta, jonka ratkaisu on ihan lähellä vaikka vielä täysin hämärän peitossa...

Veloena kirjoitti...

:D