torstai 29. joulukuuta 2011

Ajatuksia kuukautisten tiimoilta

Jeanette Wintersonia lukiessa tulee mieleen, että hänkin varmaan kupittaa. Miksi ei? Kaikki jäljet tuntuvat viittaavan siihen. Sanavalinnat, napakkuus. Jokin siinä tyylissä. Mutta mikä? Sitä on vaikeampi seivästää analyysin haarukkaan. Ja sitten: ei kai se ihme ole, että ajattelee niin. Enimmäkseen ajattelen naisista, että he kupittavat.

Muutenkin käsittämätöntä että terveyssiteitä ja tamponeja myydään edelleen. Näen aina silloin tällöin, kuinka joku ostaa kaupassa niitä. Useimmat naiset sullovat nämä tavarat korissa muiden kamojen alle ja nostavat ne vähän häpeilevän oloiseti liukuhihnalle matkaamaan kohti kassan käsiä ja viivakoodinlukijan punaista valoristikkoa. Tai ehkä kyse ei ole häpeilystä mutta kuitenkin jostain halusta salata tämä osa kehoa itselle, muilta kaupassakävijöiltä. Se tuntuu kummalliselta. Ei siksi, että jostakusta voi tuntua siltä, että tamponipakkauksen hihnalle nostaminen on sama kuin huutaisi kaupassa suureen ääneen, että hee-ei, mulla on kuukautiset. Olisihan se vähän kummallista ja sen takia voi tuntua jotenkin epämukavalta. Outoa on lähinnä se, miksi koettaa salailla: se käyttäytyminen, vilkuilu ja korin ylle kyyristyminen, lievä paniikki, houkuttaa huomiota puoleensa kuin herhiläisiä. Tai siis, ainakin minä kiinnostun. Mitä tuolla koetetaan piilotella? Jaa, tamponeja. Niin, niitäkin on vielä tosiaan olemassa.

Joskus huomaan ajattelevani jostakusta, että hän ei taida olla kupittajia. Sitäkin intuitiota on vaikea analysoida. Niin, ja mitä intuitioihin tulee: Pari päivää sitten osallituin kyselyyn, jossa piti arvioida väittämiä intuitiostakin. Huomasin ajattelevani, että intuitioni menee metsään vähintään yhtä usein kuin nappiin. Ja että silti minusta on kiinnostavaa ja arvokasta kuunnella intuitiota. Jos ei muuna, niin ainakin tarinana maailmasta, jossa eläin. Tunnun ajattelevan, että sekin on hyvä tuntea mahdollisimman läpikotaisin.

Kuppia tyhjentäessäni tulen ajatelleeksi, miten siihen tutustuessani ei tainnut olla näitä nykyisiä kauniita värjättyjä kuppeja. Vihreää. Haluaisin vihreän kupin. Toisaalta on selkeää, etten tarvitse sellaista. Diva cup on palvellut hyvin vuosikausia eikä sen käyttäytymisessä tai ulkomuodossa mikään anna aihetta olettaa, että se jotenkin vinksahtaisi ennen vaihdevuosiani. Ei vihreän kupin sievyys varmasti ole hyvä argumentti kupin vaihtamiselle. Jollain tavalla suhde kuppiin myös intiimi. Eikä kai ihme, kun ajattelee sen tehtävää.

En edelleenkään ymmärrä nimitystä puolukkapäivät. Minun vereni on paksumpaa ja möykkyävämpää. Mansikkahillopäivät, ehkä, korkeintaan. Hakkeluslimakalvopäivät ja kuihtuvien paksujen verisiirappien päivät. Vaikka sinänsä kyllä puolukkapäivät puoltavat nimeään, että pidän puolukoista ja kuukautisista. Nykyään pidän jopa muutamasta niitä edeltävästä päivästä, vaikka käyttäydynkin silloin kummallisesti. Esimerkiksi Faunin palattua Heinolasta en oikein kyennyt kuin itkemään ja itkemään. Aiemmin ajattelin sitä jotenkin raivostuttavana piirteenä, nyttemmin tunnun mieltävän hormonaaliheilunnan jotenkin mielenkiintoiseksi ja elämää rikastavaksi tekijäksi.

Oikeastaan itkuisuus loppui täysin vasta kun Vompsu makasi lattialla kovaa suomirokkia kuunnellen kun palasin tiistaina töistä ja kuulin hänen toisen suhteensa katkenneen. Roolinvaihdos. Oli ryhdistäydyttävä. Tai siis, se kävi jokseenkin automaattisesti. Epämääräinen yhyy byhyy tihentyi ja konkretisoitui ja sijoittui toisen kehoon. Avautui lohduttajan tehtävä.

Muutama tunti sen jälkeen kuukautiset alkoivat.

6 kommenttia:

Jaguaari höyhenpuvussa kirjoitti...

"Muutenkin käsittämätöntä että terveyssiteitä ja tamponeja myydään edelleen."

No jaa, jouduin itse ostamaan juuri paketin terveyssiteitä (ensi kertaa ties kuinka moneen vuoteen), joten sikäli kiva, että niitä vielä myydään... mutta se on kyllä outoa, että joku niitä ostaa, jos kupin käyttö ei ole jostain erityisestä syystä estynyt.

Olin muuten aivan ulalla siellä sidehyllyllä, kaikki oli ihan eri näköistä kuin ennen ja tuntui kamalan kalliilta. Päädyin ostamaan luomupuuvillaisia ja kompostoituvia siteitä, mutta jotenkin mulla on niistäkin sellainen tunne, että taisin kannattaa rahoillani viherpesua. Ainakin siis kompostoituvuuden suhteen: ei noita ymmärtääkseni saa ainakaan biojäteastiaan laittaa, enkä kyllä ehkä laittaisi omaankaan kompostiini, jos mulla tällä hetkellä oma komposti olisi. Ei siksi, että asiassa olisi minusta jotain ällöttävää. En vain taitaisi luottaa siihen, että ne kompostoituisivat, jollei niitä ensiksi silputtaisi aika pieniksi osasiksi, ja pitäisi ehkä olla aika tehokas komposti muutenkin.

Olen lukenut, että tämä pulma on varmasti olemassa ainakin "kompostoituvien" vauvanvaippojen kanssa: periaatteessa ne kompostuituvat, jos ne silputaan ja komposti on vähän eri kaliiberia kuin joku kotikomposti takapihalla. Ja koska biojätekeräykseen niitä ei saa laittaa, niin harva kai voi tuollaiset vaipat hävittää sillä tavalla, että ne oikeasti kompostoituisivat halutulla tavalla. Tavallaan aika ärsyttävää, että myydään tuollaisia mukamas-ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, kun ihmiset voisivat pääosin vain käyttää kestovaippoja ja kuukuppeja. Mutta toisaalta taas, ihan kaikissa tilanteissa ei voi käyttää kestoa, joten ehkä ainakin tuossa luomupuuvillaisessa on se etu, ettei se ole tavallista puuvillaa...

...summa summarum, saatoinpa itsekin näyttää aika hämmentyneeltä ja syylliseltä siteitä ostaessani, kun tämä kaikki pyöri mielessä. :-D

lupiini kirjoitti...

Ostin toissa syksynä kuukupin ja ehdin käyttää tasan yksiin kuukautisiin. Se oli ihan mahtava kokemus, olin jokseenkin hämmentynyt siitä faktasta, että kuppia ei ihan oikeasti tunne ollenkaan. Sitten kuppi jäikin killumaan somaan, oranssiseen satiinipussiinsa kun raskauduin ja nyt, kun minulla on taas hormonikierukka, en varmaan koskaan tule kuppia tarvitsemaankaan, ainakin meitsillä kierukka vie kuukautiset käytännössä kokonaan pois. Vähän sääli, minulla on ollut niin vähän kuukautisia viimeisen abt kymmenen vuoden aikana, että niitä on ikävä. Olen kokeillut myös kankaisia kestositeitä, ne toimivat musta ihan hyvin vaikka jälkivuotoon (vink Jaguaari :) mutta kuukautisiin eivät todellakaan riitä.

Kuukuppi on sellainen keksintö että siitä ihmettelee, miten on MAHDOLLISTA ettei sitä ole keksitty jo kauan sitten! Ja se, että joku suostuisi vapaaehtoisesti tunkemaan limakalvoilleen jotain niin iljettävää kuin rutikuivan, selluloosaisen tamponin, kuulostaa hurjalta.

Marja kirjoitti...

Kupin käyttäjät ovat todennäköisesti aika häviävän pieni vähemmistö. Monet kokevat (tai luulevat) kupin käytön olevan hankalaa, ja onhan kupin tyhjennys, hygienia jne. verrattuna noihin perinteisiin hieman konstikkaampaa kuin noiden perinteisten käyttö, vaikka sitten paikallaan ollessaan onkin niin paljon mukavampi.

Jostain luin, että kuppi keksittiin jo joskus 30-luvulla, jos en väärin muista, mutta sitä ei pystytty markkinoimaan tuolloin kun nämä asiat koettiin tuolloin vielä niin häpeällisiksi. Vaatiihan kupin asennus sen tyyppistä operointia, jota monet ehkä vieläkään eivät koe soveliaaksi.

Arvelen, että siteiden ja tamponien valmistajilla on myös paljon enemmän rahaa mainostaa ja kehittää tuotteitaan. Luultavasti kuppia tulee aina käyttämään vähemmistö naisista, moni ei uskaltaudu edes kokeilemaan, kun mielikuvat kupista ovat niin epäilystäherättävät, ei pystytä kuvittelemaan, että sellainen voisi toimia..

t. Maria

Veloena kirjoitti...

Niin, mäkin olen törmännyt tuohon 30-luvulla keksittyyteen. Sitä kummallisemmalta koko asia tuntuu. Se on totta, ettei sitä samalla tavalla markkinoida. Eikä ihme: kyllä kertokäyttöisissä kuukautissuojissa pyörii isot rahat. Ja niin kauan kuin kuppeja ei saa pirkka- tai rainbow-merkkisinä, osa pitää niitä jo ennakolta tuomittuna auttamatta "terveellisiltä tuntuvina" (vrt. "terveellisen makuisina").

Mä olen kyllä kokenut kupin vaihtamisen helpompana kuin kertakäyttöisten kanssa; esim. tamponien kanssa kävi usein niin, että lapoin niitä jonnekin repun sivutaskuun ja sitten kun niitä olisi tarvinnut, sieltä löytyi vain semmoisia, joiden muovisuojus oli useiden lyijykynänkärkien lävistämä ja tietysti kaikessa muussa roskassa pyörinyt, eikä sitä tamponia edes voi pestä, toisin kuin kuppia... ei auttanut kuin tunkea se sisään ja toivoa, ettei mitään tapahdu. (Eikä kyllä tapahtunutkaan.) Kupissa on sekin hyvä puoli, että kun kupittaa, ei tarvitse olla vaihtaria mukana. Tai siis, se ON mukana jo. :)

Mulle tärkeä oli, että kun luin kupista, sain sen jälkeen jutella kahden sen käyttäjän kanssa. Se, että omat ystävät tekivät sellaista, viritti uskon siihen, että miksen mäkin voisi oppia. Jälkeenpäin olen innostanut omia ystäviäni mukaan ja, ja muun muassa antanut hassua puhelinneuvontaa ensimmäisen kerran kupin sisäänsä työntäneelle ihmiselle, joka on vakuuttunut, ettei saa sitä enää IKINÄ ulos sisältään. :) Niin mäkin pelkäilin ekalla kerralla. Mutta ei se mitään - niin nimittäin pelkäsin ekan tamponinkin kanssa, se kun imeytyi limakalvoihin kiinni kuin iilimato. (Järkevänä tyttönä kuivaharjoittelin tamponin että osaisin sitten ratsastusleirillä käyttää sitä eikä tarvitsisi jauhaa kahta terveyssidettä päivässä muussiksi, eikä tullut mieleen, että SE KUIVAHARJOITTELU EI OLE JÄRKEVÄÄ TAMPONIN KANSSA.)

Täydellinen kupinlaittaja en ole vieläkään ja usein joudun sovittelemaan sitä useampia kertoja, että saan sen aukeamaan siististi. Toisaalta sen poistaminen ei koskaan satu samalla tavalla kuin tamponin poistaminen, jos vuoto onkin tyrehtynyt tai ollut odotettua niukempaa. (Mun vuoto on niin epämääräistä, että yleensä joko tulvii yli tai sitten on hiljaista vaikka vuorokaudenkin ennen uutta tulvaa; kupin kanssa joustovara on paljon suurempi kuin tamponeissa, joissa pitäisi tietää, tunkeeko kolmen tunnin luentoa ennen sisälleen minin vai superplussan. Molemmilla voi olla ikävät seurauksensa.)

Heh, Jaguaarin mielennärän ymmärrän hyvin. VOihan komposti, tosiaan. Vompsu on pari kertaa jo huomauttanut, ettei niitä biojätepusseiksi myytyjä maatuvia pusseja voida kuitenkaan kompostoida, joten siinäkin ilmeisesti on taas yksi käsittämätön ekotuote, joka noin periaatteessa maatuu muttei sitten käytännössä kuitenkaan.

Tutkiva kirjoitti...

Jep, esim. täällä kerrotaan, etteivät biojätepussit ehdi maatua kompostointilaitoksissa: http://olotila.yle.fi/koti/kulutus/viisi-vaittamaa-jatteista

Jäänainen kirjoitti...

Tietämätön kyselee, että mitä ovat biohajoavat muovipussit? Ainakin omassa kompostissamme ne kaupasta ostettavat (maissi- tai perunatärkkelyksestä tehdyt) pussit maatuvat. Tosin kompostimme saakin muhittaa niitä yleensä pari vuotta... sanomalehden taittelu kun ei meikäläiseltä vieläkään onnistu (aivan liian monimutkainen prosessi - plus se, ettei meille tule mitään sanomalehtiä).

Tamponi on keksintö sieltä hoopaikasta. Itse käytin tavan siteitä ennen kuin löysin kupin, ja se oli sotkuista. Mulla kun tamponi oli aina kuiva ulos otettaessa, aih. Mutta aika moni pelkää, ettei kuppi riitä, vaan valuu yli, tai ettei se pysy paikallaan, olen kuullut.