Helpotuksen tulvahdus

Välillä töitä paiskiessa tulee mietittyä, onko omista väkerryksistä, kuten kirjan lopun hakemistoista, koskaan kellekään apua. Hakemistojen kanssa olen aiemminkin ounastellut, että ne lisäävät kirjan käytettävyyttä huikeasti, mutta nyt vasta saan kokea voimallisen helpotuksen ja kiitollisuuden tulvahduksen hakemiston löytäessäni.

Kirjassa, jota suomennan, viitataan välillä Heideggeriin, jonka filosofia ei kuulu edes etäisesti osaamisalueeseeni, vaikka toki olenkin lukenut monta teosta, joissa pragmatisteja verrataan Heideggeriin ja joissa Heideggerin näkemyksiä sovelletaan ympäristöestetiikkaan. Aina kuitenkin toinen heppuli (kai se S. Albert Kivisen laulujen toinen heppuli on juuri Heidegger?) on jäänyt minulle vähän arvoitukselliseksi kielen pintatasoon kiinnittyneisyydessään; huomaan toki itsekin leikkiväni sanoilla, mutta minusta tuntuu, että enimmäkseen se leikki hämärtää eikä suinkaa avarra näkymiä. Kerta toisensa jälkeen huomaan luottavani tuhannesti sanoja enemmän eleisiin, aisteihin ja tarkkaavaisuuteen sekä vielä nimeämättömään suuntautumiseen. (Vaikka tietysti se solahtaa aika ärsyttävästi nimetyksi heti kun koetan jäsentää kokemustani jollakin tavalla, etenkin jos koetan puhua tai kirjoittaa asiasta. Piirroskin valitsee näkökulman ja tekniikan ja kaksiulotteistettu pysäytyskuva poikkeaa rajusti ilmiöstä koettuna. No, turha tästä on ahdistua, kunhan muistaisi, että kuvaus voisi olla toisenkinlainen. Se ei ole aina helppoa!)

Varatessani Olemisen ja ajan tunnen vatsanpohjassa uhkaavaa onttoutta. Joudunko termikahlaamaan satoja sivuja, ja löydänkö sittenkään kohtia, jotka soisin löytäväni osatakseni kääntää tunnistettavasti Heideggerin näkemystä käsittelevät kohdat? En tahtoisi, että käännökseen jäisi sellaisia karmeuksia kuin "hän tarttui rivakasti kuolaimista" (mahallaan hevosen kaulan päällä persus satulasta ylhäällä siis; normaali-ihmiset käyttävät ohjia saadakseen kuolaintuntuman hevoseen) tai paljon lievempi, mutta silti pysäyttävä "Unalentäjä" (terroristi Unabomber, luulisin, koska kirja kertoo myös terrorismista, mutta en käy arvailemaan, kuinka moni lukijoista assosioi heti Unabomberiin ja tämän merkitykseen jenkkikulttuurissa, minä ainakin ajattelin ensiksi, että siinä oli painovirhepaholainen rellestämässä, ennen kuin tajusin). Tiedän, etten voi olla kaikkien alojen asiantuntija, mutta toivon saavani tarkistettua mahdollisimman paljon virheitä tiehensä.

Tänään, flunssan kiskaistua pystyasennon pois minusta (toki ulkoilutin koiran kävellen, en ryömien, mutta en vapaaehtoisesti huoju yhtään ylimääräistä), ehdin viimein avata Olemisen ja ajan. Kuin haudanryöstäjä tai levoton sieli käyn siihen käsiksi takaapäin. Ja kyllä! Jumalten kiitos ja ennenaikainen joulun ihme! Hakemisto! Hakemisto! Vieläpä alkukieliset termit suluissa! Loistoa!

Olen niin helpottunut, että taidan käydä päiväunille saman tien.