KV-pumppuja ja väsymystä

Yllättäen istuinkin Juttutuvassa myöhään. Olin ajatellut toikkaroida kotiin heti Lauran keikan loputtua, mutta Juttiksessa olikin niin paljon ystäviä, joita en ollut nähnyt aikoihin, etten sitten malttanutkaan. Olen aiemmin kuvitellut, että yli-innokkaaseen puheripuliin ja baarissa hengaamiseen tarvitaan edes jonkinlainen punaviiniavusteisuus, ainakin minun kohdallani, mutta näköjään luulo on väärä. (Toin itselleni elävästi mieleen sen M. A. Nummisen kertomuksen, jossa hän kuvaa, mitä tapahtui hänen amfetamiinia nautittuaan. Hän vain puhui ja puhui ja oli karmean innostunut kaikesta. Enkä minä ollut juonut edes teetä tai kahvia puolen päivän jälkeen. Ihmisillä on toisinaan aika elähdyttävä vaikutus.) Tutustuin myös naapuriini, joka lukee tätä blogia ja jossakin vaiheessa tajusi, kuka tätä oikein kirjoittaa. (Siitä tulee hauskasti mieleen se, kuinka Dyro joskus koetti etsiä Hurinaa ja minua vastaavalta keikalta, ennen kuin sitten tutustuimme toveri Timon fasilitoimina.)

Nyt sitten olen aika väsynyt, koska valvoin niin myöhään. Eikä työaikatauluni oikein tunne armoa. On puskettava hurjasti tiistai-iltaan saakka. Käännös saa hetken levätä, sillä uusiutuvien energioiden tekniikan alan oikoluvut ja kielenhuollot ovat tupsahtaneet meiliini.

Vieraan alan tekstin lukeminen hieman uupelona tuntuu hauskalta. Tekstissä puhutaan esimerkiksi KV-pumpuista. Minulta meni aika kauan miettiä, mitä nämä pääparkani välittömän tulkinnan hullunkuriset kansainvälisyyspumput ovat. Sitten kysyin mieheltä, joka vastasi kysyvään sävyyn: "Ööh, kassavastaavapumppuja?" (Ilmeisesti hänen iltatyönsä on identiteettinä syrjäyttänyt uusiutuviin energioihin keskittyvän tulevan fyysikkouden...) Lopulta pääsin selvyyteen siitä, että kyse on kuitenkin käyttövesipumpuista.

Takaisin pumppujen pariin!