Matkakengät jalassa

Koska jalka on lientynyt esimerkillisellä vauhdilla, varasin liput Italiaan. Eihän tästä jää kuin vajaa viikko väliin, tästä matkasta. Lähden ylihuomenna.

Kirjoitan vakuutusyhtiölle kirjeeseen, etten voinut tietää perjantaina, kuten ei lääkärikään, että viikon ajan astumattomaksi äitynyt jalka kohentuisi näin kiitettävästi ja nopeasti. Voihan toki olla, etten saa sieltä nyt mitään korvauksia, vaikka lääkärintodistuksessakin sanotaan, ettei voi matkustaa. Olisi pitänyt siirtää liput, ilmeisimmin, mutta en ole aiemmin ollut vastaavassa tilanteessa eikä jalka silloin kestänyt astumista, joten oletin vaivan jatkuvan pidempään, kuten lääkärikin. Ja rahaahan se vain on, mitä vakuutuksesta voisi saada. Tärkeintä on, että pääsen lähtemään! Näin kirjoitan kirjeeseenkin ja tulen hyvällä tuulelle siitä, että saan kirjoittaa sinne muutakin kuin kuivaa korvaushakemusta, johon olisin listannut lentoliput ja lohduttoman terveydentilan. Hassua, ennen olen matkustanut vaikka missä kunnossa koska en ole tiennyt, että vakuutuksesta voi saada korvauksia, jos joutuu sairastumisen takia peruuttamaan matkan. Ehkä jatkan sillä mallilla jatkossakin... vaikka täytyy kyllä sanoa, että tuo koipi oli aika karmea eikä mahtunut kenkäänkään. Enkä aluksi tiennyt, että Italiassa asuva ystävä oli halukas ostamaan hotellimajoitukseni ja lähtemään Faunin kanssa seikkailemaan ympäri Etelä-Italian chilimaita.

Olen niin täynnä rakkautta ja iloa, että sitä on vaikeaa kuvata. Siinä sen taas näkee: elämä on niin arvaamatonta. Jokin, mikä vaikuttaa riesalta, paljastuukin varsinaiseksi siunaukseksi. Ehkä kaikki läheiset ovat lopen uupuneita mielialavuoristoratoihini, mutta ei se siltä vaikuta. Pikemminkin tuntuu kuin tämä olisi jotenkin lähentänyt. Tai ainakin se on lähentänyt minua heihin, mikä varmaankin heijastuu eteenpäin.

Olen jatkanut itkeskelyä, mutta nyt onnesta, kiitollisuudesta ja liikutuksesta.

Kaiken huippu on, että luin ahdistuneena paljon jaloista ja löysin sitä kautta podiatrin sivuille, jossa hän luetteli, mitkä terveyskengät käyvät ilman erityispohjallisiakin tiettyihin vaivoihin. Rekisteröin välittömästi kengän, joka mainittiin sopivaksi siihen kaikkeen, mitä tuosta jalasta löytyy. Muistin nähneeni niiden olevan nyt alennuksella Hakaniemen torin luona (kävelin eilen ostoksille ja näin silloin kyltin). Niinpä kipitin sinne, sovitin kenkiä jalkaan ja totesin aran jalan rentoutuvan kenkään ihmeen hyvin. Nyt olen ollut kengät jalassa tuntikausia, ja jalka on edelleen hyvä! Ehkä tätä riemua on vaikeaa ymmärtää sellaisen, jolla ei ole jalkateräongelmia. Mutta minun jalkani on hyväksynyt viimeksi kengän tällä tavalla vuonna 2007. Se voi olla kivuton muutaman hetken, mutta alkaa sitten krampata (jos kenkä on liian pehmeä) tai särkeä (jos kenkä on liian kova). Niin että minulla on ollut kohta viisi vuotta vain huonoja ja huonompia kenkiä. Tuntuu ihmeelliseltä, että nyt jalka lepää pedillä sanomatta MITÄÄN.

Koska en ole aiemmin löytänyt mukavia kenkiä, en ole noudattanut jalkafysioterapeutin ohjetta, etten saisi olla paljain jaloin lankaan. Jalat on ollut pakko ottaa pois omista ortooseistani, koska ne ovat niin kovat ja jalat alkavat särkeä niissä. Sitä paitsi ortoosit ovat niin kapeat, että jos ostan kengät, johon varpaat mahtuvat mukavasti, pikkuvarvas putoaa ortoosin ulkopuolelle. Olen tuskaillut ja kestänyt ja koettanut turiloida ja tuunata sandaaleihin kaiken maailman ekstravälipohjia, ja etsiä kenkiä, johon ortoosit istuisivat. Miten ihmeellistä, että jalat tuntuvat nyt lepäävän kengissä. Muistan hämärästi, että joskus kauan sitten oli kenkiä, joista tuli vastaava tuntemus, mutta siitä on niin kauan, että se oli joku toinen ihminen, se.

Odotan valtavasti, että pääsen perille. (Ellei pää nyt putoa. Nyt tietysti en saa vakuutuksesta korvausta, jos putoaa. Mutta rahaahan se taas kerran vain on: haluan sinne ja toiset haluavat minut sinne. En jaksa välittää mistään muusta nyt.) Että pääsen halaamaan ihania matkaseuralaisia, nukkumaan taas johonkuhun kietoutuneena ja nauramaan, varmaan vähän itkemäänkin, ainakin aluksi, voi.

Ihmeellinen, ihmeellinen elämä... Voi pää pieni, kuinka voisitkaan pysyä perässä tässä kaikessa? Pystynköhän perillä rentoutumaan ja syömään? Nukkumaan kokonaisen yön? Ehkä vain nukun, kun olen nyt käynyt niin kierroksilla.

Tahtoisin tanssia villisti, mutta koetan ottaa iisisti. Mutta sydän tanssii, sitä ei pitele nyt mikään. Se on pakahtua onnesta.

Operaatio tukipohjallisiin ja jalkaan käypä sandaali

Silloin kun jalkapöydän kivut olivat pahimmillaan ja sain pohjallisortoosit tukemaan jalkaparkojeni rakennetta, en osannut aavistaa, mitä tuleman pitää. Kaikki on ratkaistu, ajattelin jalkafysioterapeutin kertoessa, että EA-kaupassa myydään myös sandaaleita, joihin irtopohjallisetkin käyvät.

Siellä oli vain yhtä edes kohtalaisesti säädeltävää sandaalimallia, johon saattoi vaihtaa pohjalliset, mutta kun se nyt oli kerran tarjolla, ostin nuo Hartjesit. Oikeastaan heti kuitenkin ilmeni, ettei niistä oikein ollut irtopohjallisten kanssa käytettäviksi: sandaalien oma pohjallinen oli ehkä nelisen kertaa irtopohjallista paksumpi, ja minulla on muutenkin hyvin matala jalka, joten sandaalit pyörivät jaloissa miten kuten. Kyllä ne silti kesäkenkinä menivät, etenkin pyöräillessä.

Kun viime talvena tajusin, että hierojana tarvitsen työkengikseni sandaalit, marssin uudestaan jalkaterapeutin luo ja sanoin haluavani paksummat ja pehmeämmät tukipohjalliset, sellaiset jotka kävisivät juuri tähän sandaalinpohjaan. Sovittelimme ja mittailimme ja parin viikon kuluttua sain pohjalliseni. Ne olivatkin ehkä kolme kertaa paksummat kuin aiemmat ja ihanan pehmeät (ensimmäiset pohjalliseni ovat kivikovat; en ymmärrä, miksi ihmeessä kukaan sellaisia haluaisi, ja en enää aio suostua sellaisiin nyt kun on selvinnyt, että pehmeitäkin on olemassa ja silti ne tukevat kuulemma aivan yhtä hyvin). Mutta eivät nekään ole tarpeeksi korkeat Hartjesin sandaaleihin. (Ja itse asiassa kun mittasin Hartjeseja niiden omilla sisäpohjilla, totesin sandaalit liian löysiksi niinkin; vaihdettavin sisäpohjin varustetut terveyssandaalit tunnutaan tekevän mummoille, joiden jalat ovat jo levinneet ja turvonneet lähestulkoon muodottomiksi.)

Pähkäilin asian kanssa pitkään, sillä Hartjesit ovat aika kalliita sandaaleja, Suomesta ei tunnu löytyvän muita vastaavia sandaaleita oikean kokoisina (Citymarketit ja Prismat myyvät näitä, mutta niitä ei ole koskaan siellä niitä kivemman näköisiä malleja tämmöiseen normaalikokoon 39 tai 40, ja kun valmistajan sivukaan ei näytä päivittyneen puoleentoista vuoteen, liekö pulju enää edes pystyssä; EA:ssa on hajapareja kivemman näköisistä sandaaleista, mutta niitä ei olla myyjän mukaan tilaamassa sinne lisää) ja toisaalta halusin ehkä mieluummin kunnostaa Hartjeseista paremmat kuin ostaa uudet. Ja - uudet mitkä? Uudet saman mallin sandaalit? Juu ei kiitos. Netistä löytyisi tietysti vaikka mitä ihanuuksia, Drewta, Aetrexia ja Naotia, mutta vähän arvelluttaa tilata kenkiä netistä, kun sovittaminen olisi kuitenkin aika oleellista työkenkien tapauksessa.

Lopulta vein Hartjesit läheiseen suutarinliikkeeseen ja he lyhensivät (säätövaratonta) takaremmiä pari senttiä. Päkiän yli menevää eturemmiä ei pystytty lyhentämään. Kenkä parani vähän, mutta edelleen se heilui jalassa ja hiersi rakot päkiän luo aina pidempää matkaa kävellessä. Olin alistunut tähän tilaan.

Pari viikkoa sitten toinen sandaaleista alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Irtopohjallista kiinni pitelevät tarranauhat yksinkertaisesti syöpyivät irti sisäpohjasta. Liimasin silloin uudet nauhat sisäpohjaan ja ne kestivät tähän aamuun saakka. Sama pohjallinen lähti taas lieruamaan ulos kengästä Hakaniemen torilla, ja kun tutkin asiaa tarkemmin, tajusin koko vasemman jalan sisäpohjallisen mädäntyneen epämääräiseksi muhjuksi. Miksihän ihmeessä sandaalin sisäpohjan materiaaliksi (siis varsinainen jalkaa vasten olevan pohjallisen kiinnitysalustaksi) on valittu nahka? Eihän nahka pysy hyvänä, kun se kastuu tuon tuosta kesäsateissa ja sitten kosteus ei pääse haihtumaan päällä olevan ortopedisen pohjallisen alta... No, oikeakin sisäpohja paljastui aika mädäksi.

Pähkäilin asiaa kymmenisen minuuttia ja marssin sitten Saiturin Pörssiin. Ajattelin ensin uudeksi sisäpohjamateriaaliksi sitä kumimattoa, josta voi leikata palasia pesukoneen jalkojen alle. Sitä en kuitenkaan löytänyt, joten suoritin pikavertailua liukuestematon, synteettisen lattianpesuliinan ja muovisten ruokapöytätablettien välillä. Päädyin tabletteihin, koska liukuestematto on pehmeydestään, joustavuudestaan ja muovisuudestaan huolimatta epätasainen alusta tarranauhalle, ja sama pätee lattianpesuliinaan.

Kotona revin aiemmat sisäpohjat irti kumipohjista. Se ei ollut vaikeaa. Sitten putsasin kumipohjan ja liimasin vanhan sisäpohjan mukaan leikatun palan tablettia pikaliimalla pohjaan. (Liimasin myös sormenpääni sileiksi ja kumikäsineen kiinni liimatuubiin. Myös sakset takertuivat liimatuubiin, mutta ne sain väännettyä raa'alla voimalla irti.) Liimasin seuraavaksi toisen sisäpohjan muotoisen palasen ensimmäisen päälle saadakseni madallettua sandaalin lestiä matalille jalkapöydilleni sopivammiksi. Sitten tein toiselle kengälle saman. Ja a vot, hyvältä näyttää!

Nyt vaan pitää käydä ostamassa lisää tarranauhaa ja liiskata sitä uusiin sisäpohjiin, jotta saan kiinnitettyä tukipohjalliset tukevasti uusiin sisäpohjiin. Kokeilin jo vähäsen uudistuneita sandaaleja, ja ne tuntuvat paremmilta kuin koskaan ennen. Tabletti osoittautui aivan loistavaksi materiaaliksi: se ei lahoa ja se on hieman joustavan tuntuinen. Nyt kengät eivät hellu päkiänkään kohdalta! Voi tietysti olla, että jossain vaiheessa tablettiviritys rätsähtää, mutta ei se ainakaan kalliiksi tai työlääksi käynyt. Tabletti maksoi euro kahdeksankymmentä senttiä ja pikaliimaa oli kaapissa jo ennestään muutaman euron maksanut tuubi. Aikaa operaatioon kului noin kymmenen minuuttia. Itse asiassa hämmästyttää vähän, etten ole jo aiemmin ryhtynyt tällaiseen sandaalituunaukseen. Kaipa tässä on vaan ollut muuta stressattavaa eikä järki ole kulkenut... :P

Tämä tietysti avaa aivan uudenlaiset näkymät sandaaliasioihin. Ehkäpä sitä voisi ostaa jotkut kivan näköiset sandaalit ja repiä niistä vain sisusmateriaalit hiiteen ja muokata niistä vastaavin keinoin ortooseihin sopivat? (Tavallisen pohjan päälle ortoosia ei oikein voi kiinnittää: pohjassa ei saisi olla mitään muotoiluja vaan sen pitäisi olla aivan latuskainen.)

Jännittävää ja voimauttavaa! Ehkä nyt olen kasvanut tukipohjallisteni mittaiseksi...