Mitä he eniten vihaavat? Sitä, että joku tekee ilmaiseksi sen, millä he ovat kuvitelleet voivansa rahastaa. Tekee palkatta, iloisesti ja kevyesti, täsmällisesti ja itseäänkin hämmentäen, omistautuen ja sen kummemmin asiaa problematisoimatta. Niin vain tapahtuu.
Sanoo: "En voi sille mitään." Iloitsee osastaan. Sanoo: "En osaa selittää tätä, tämä vain tuntuu oikealta ratkaisulta." Huomaa raivon kasautuvan soveliaisuuden patojen taakse, pyörteilevän ja nostattavan ilmaan sakeaa sumua. Sanoo: "Se vain tuntuu jotenkin tärkeältä ja jonkunhan se on tehtävä."
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa olla kiitollisia. He odottavat jotakin liikaa, jotakin liian vähän. Heidän maailmansa on jäykästi kategorisoitu. He epäilevät, että hyvyyttä ei ole.
Olen asettanut kaikki saamani joulukortit lipaston päälle ja ollut kiitollinen, iloinen ja hämmästynyt niistä kaikista. Olen saanut itsekirjoitetun kirjan ja itselauletun levyn ja melkein itkenyt liikutuksesta. Minua on halattu maapallon toiselta puolen. On kirjoitettu, että minuun luotetaan täysin. Kävelen sohvalle, jatkan työtä. Ystävyys ja rakkaus kannattelevat kehoani sohvaa pehmeämmin ja konkreettisemmin.
En kiinnitä huomiota vihaan, raivoon enkä ärsyyntymiseen.
Joku muu hoitakoon ne. Minulla on toisia asioita, tärkeämpiä.
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti