Lomalainen

Iltakuuden jälkeisestä työstä maksetaan iltalisää, mutta töistä ennen aamukahdeksaa ei. Mies herää jouluaatonaattona töihin viideltä. Koska kello soi ja luulen unenpöpperössä olevan jo lauantai, särähdän hereille minäkin. Kun tajuan, mitä tapahtui, päätän etten tänään sittenkään muokkaa hakemistoa loppuun saakka. Ehdin kyllä joululoman jälkeenkin. Mies on päättänyt aloittaa kouluhommat 29. päivä ja sinne ajattelin minäkin lomailla. Olen näet selaillut kirjastossa lauantaina työterveyslaitoksen lomaopasta ja lukenut, että suomalainen tarvitsisi keskimäärin neljän viikon putken lomaa palautuakseen kunnolla töistä. Olen tainnut pitää riittävän loman viimeksi Kyproksella vuosi sitten. Sitä edellisen kerran olen pitänyt lomaa varmaan kesällä 2002 tai 2003. Muulloin olen vapaajaksoinanikin (lue: seuraavaa keikkaa ei tiedossa) koettanut ainakin osa-aikaisesti järjestää itselleni töitä. Toisaalta pidän kyllä selvänä, etten kuormitu samalla tavalla kuin lapsiperheellinen kokopäivätyöläinen, jonka pitää käydä suihkussa ja pukeutua ja matkustaa esimerkiksi tunnin päivässä työpaikalleen ja takaisin. Näiden ihmisten jaksaminen hämmentää minua. Mutta toisaalta, jaksoinhan itsekin läpi peruskoulun ja lukion. Vaikka taisin kyllä koko ajan olla aivan loppu, mutten vaativuudesta vaan tylsyydestä ja pakosta istua jossakin vaikka osasi asian jo, palkitsemattomuudesta.

Päiväni sekoittuvat. Eilen kävelemme pitkällisesti keskustaan ja otan kalansilmäkameralla kuvan Senaatintorin joulukuusesta. Puhun, mitä teen lauantaina. Jossakin vaiheessa miehen hämmästelystä selviää, ettei olekaan torstai vaan maanantai. Mies tekee asiasta numeron. Hämmennyn, koska eihän mitään sunnuntaitakaan enää ole. Minulla ei ole ollut lauantaita eikä sunnuntaita pitkiin aikoihin eikä päivän nimellä ole mitään väliä päätyöni kannalta. Lauantai on työpäivä silloinkin kun muut eivät ole ja mies on kaikki sunnuntait töissä. Meidän vapaapäivämme saattaa olla minkäniminen hyvänsä. Ja jostakin syystä olen päättänyt, että jouluaattona on lauantai. Varmaankin sen takia, että menemme töiden jälkeen vanhempieni luokse käymään. Sellainen on juuri lauantai: töitä ja vierailu jollekin sellaiselle, jolle lauantai tarkoittaa vapaapäivää.

Lomaoppaan selaileminen teki hieman surulliseksi, koska tajusin, etteivät vanhempani itse asiassa ikinä pidä riittävää lomaa. Heidän työviikkonsa on ollut kuusipäiväinen ja ehkä siinä kuusikymmentä-kuusikymmentäviisituntinen ja lisäksi he ovat tehneet töitä myös niinä pyhinä, jotka normaaleillle ihmisille ovat vapaita, kuten vaikka pääsiäisenä, uudenvuodenpäivänä ja itsenäisyyspäivänä. Heidän vuosilomansa on kestänyt maksimissaan kaksi viikkoa. Ei ihme, että isä muuttui totaalisesti leppoisammaksi eläkkeelle jäädessään. Hän varmaan palautui töistään ensimmäistä kertaa elämässään. Äiti ei ole varmaan vieläkään palautunut. Hän pelkää, mitä tapahtuu, kun hän joutuu jäämään eläkkeelle eikä kukaan enää arvosta häntä osaamisestaan. Kukaan ei taatusi tiedäkään, mitä tapahtuu. Äiti ja isä eivät oikeastaan tunne lainkaan toisiaan. Heillä on toki yhteinen asunto ja kaksi yhteistä tytärtä, mutta eivät he kerkiä viettää aikaa yhdessä kiireettä juuri ikinä. Joskus minusta tuntuu, etteivät he tunne lainkaan minua ja siskoakaan. Ei se tunnu häiritsevän heitä, heille on tärkeintä se, että he asuvat ensimmäistä kertaa elämässään asunnossa, josta pitävät. Aiemmin he ovat vain halunneet halvalla isomman ja isomman ja isomman asunnon. (Tätä haluaan he koettavat tartuttaa myös meihin lapsiin. Siskoon se on tartutettu, mutta minä pistän vastaan minkä kerkiän. Minusta asuntoon kuuluu olennaisena osana ympäristö, naapurusto, ja tunnelma, ja mieluummin asun pienesti ja viihtyisästi ja edullisesti mukavassa naapurustossa kuin hankin ne monen niin automaattisesti haluamat suuret neliömäärät jostain talosta, josta en pidä, ja sitten vielä kärvistelen taloudellisessa epävarmuudessa noiden neliöiden takia.)

Lomaopas synnyttää paineita myös sen suhteen, miten järjestäisin oman elämäni. Pystynkö järjestämään itselleni paineettoman ja keikkoja etsimättömän neljän viikon loman? Aion ainakin koittaa ensi kesänä sellaista ja jos alkaa näyttää siltä, ettei näissä töissä sellainen onnistu, on kenties aika vaihtaa alaa. Nyt aion työntää työt sivuun viideksi päiväksi. Ajattelin myös, että koetan keventää loman sillä lailla, etten nauti mitään kofeiinipitoista (suklaata lukuunottamatta, on sentään joulu) enkä ehkä alkoholiakaan lainkaan. Haluaisin vain levätä. Tosin tänään on siivottava ja tiskattava, mutta se on aika leppoisaa hommaa hakemiston rukkaamiseen verrattuna.

Ajattelin myös muotoilla sähköpostitse lähetettävän joulutervehdyksen. Huooh, kello on aamukuusi viisikymmentäyksi. Minun mielestäni aamulisiä pitäisi maksaa paitsi työntekijöille, myös koko heidän perhekunnalleen. Saapa nähdä, millainen lomapäivä tästä tulee...