Gary Snyder on viisas

Jos ette ole vielä Snyderia lukeneet, lukekaa. Voi hitsit. Ollapa noin viisas. Kahlailen parhaillaan läpi Snyderin kirjaa A Place in Space, ihana. (Ja mikä loistava assosiaatio Sun Ran Space is the Place -levyyn ja sen pohjalta tehtyyn leffaan...) Plokkasin sen opiskelijakirjaston palautushyllystä. Aah, opiskelijakirjasto. Huokailua.
Nyt aion palata takaisin setään, joka kirjoittaa: A regular job ties you down and leaves you no time. Better to live simply, be poor, and have the time to wander and write and dig (meaning to penetrate and absorb and enjoy) what is going on in the world. Miksi kukaan ei ole vaivautunut kertomaan, että itse asiassa elämänkatsomukseni on lopulta melko beat? Ääh. Tiedättekös, taannoinen blogikeskustelu, joka versoi Seppälän toteamuksista, muistuttaa aika paljon reaktiota beatiin. Ja blogit beatia. And in a way, the literature of the beat generation is some of the only true proletarian literature in recent history - because actual members of the working class are writing it, "proletarian bohemians", if you will; and it is not the sort of thing that middle-class Communist intellectuals think proletarian literature ought to be. There is no self-pity or accusation or politics, simply human beings and facts.
No jaa, voi kyllä olla niinkin, että olen henkkoht hieman sokea itsesäälille ja syyllistämisille ja politiikalle...
Snyder kirjoittaa varsin kiinnostavasti myös ympäristönsuojelusta ja siitä, kuinka joillekin se pitää myydä näemmä tieteellisin faktoin, sillä heillä ei ole itsellään kykyä tuntea empatiaa toisia olentoja, toisenlaisia olemisen tapoja kohtaan. People of goodwill who cannot see a reasonable mode of either listening to, or speaking for, nature except analytical and scientific means must surely learn to take this complex, profound, moving and in many ways highly appropriate worldview of the yogins, shamans, and ultimately all our ancestors into account. One of the few modes of speech that give us access to that other yogic or shamanistic view (in which all are one and all are many, and the many are all prescious) is poetry or song.
Ai ai. Jutellessani erään asennetutkijan kanssa siitä, kuinka merkittävä asenteiden muokkaaja kirjallisuus taiteenlajina on, ja kuinka harvassa kirjassa vielä näkyy lopultakaan ymmärrys siitä, että olemme vain yksi palanen ravintoketjua ja materian (ja ajatusten) kiertokulkua, hän sanoi: "Onhan runous." Vaan kuinka moni lukee runoja?
Itse luen runoja enemmän kuin proosaa. Enemmän kuin non-fictionia. Ehkä siksi olen tullut panteistiksi ja ehkä siksi Gary Snyder on minusta hillittömän viisas. Ehkä siksi pidän suurimman osan ihmisten maailmankuvaa omituisen ihmiskeskeisenä. Ehkä siksi en osaa haluta työpaikkaa, avioliittolupausta, lapsia. Kalliot ovat aina tuolla. Kesällä niihin on ihanaa painautua.
Snyder on buddhalainen. Entistä enemmän pännii, että religion selector ilmoittaa itsepäisesti minun olevan sekulaari humanisti. Vaikka Snyder onkin varsin vaatimaton, haistan hänessä pientä epäluuloisuutta ei-buddhalaisia kohtaan. Tu Fu was not a Buddhist, yet his way of being and working came close to the essence. Siteeraa Burton Watsonin arviota Tu Fusta: Tu Fu worked to broaden the definition of poetry by demonstrating that no subject, if properly handled, need be unpoetic...(Eikö tämä tuo teidänkin mieleenne Shustermanin toteamuksen siitä, ettei mikään aihe ole filosofiselle tarkastelulle kelvoton, vaikkei sitä olisikaan perinteisesti niin tarkasteltu?)...There is evidence to suggest that he was versed in the lore of herbs and medicinal plants, and perhaps this knowledge gave him a special appreciation for the humbler forms of natural life. Some of his poems display a compassion for birds, fish or insects that would almost seem to be Buddhist inspired. Whatever the reason, he appears to have possessed an acute sensitivity to the small motions and creatures of nature."
Seuraavaksi pitää etsiä Tu Fun runoja. Lisää.