Olen luvannut itselleni nukkua kunnon öitä ja niin edelleen, mutta en voi olla raportoimatta, että PORAAMINEN ON AIVAN MAHTAVAA! Siis nyt osaan porata seinään kirjahyllyjä! Loistavaa!
Pelkäsin etukäteen, että pureksin kynnet murusiksi enkä yllä katonrajaan enkä ole tarpeeksi haba. Mutta ehei! Poraan kaksi reikää jopa eteisestä suoraan vessaan seinän läpi! (Ei se mitään, tutorinikin poraa sinne yhden. Hän sanoo: "No yllättävän nopeastipa se surahti läpi.") Olen pölyssä yltäpäältä, puuha-pete-kuulosuojaimet päässä, paljasjaloin rakennustikkailla pähkinänväriseen vahaan katu-uskottavasti tahriutuneissa reisitaskuhousuissani, vähä pitää etten kilju silkasta riemusta. Asetan poran huolellisesti piikillä ja vasaralla jyskytettyyn holeen ja annan painaa. SSSSrraUUUUUUUUUURRR! Tungen reikään polyfillaa ja tulpan, hehkun tiilipölyn keskellä voitonriemua.
Penetraatiota tiiliseinään! Jiiiihaa! (Ihmettelen mielessäni, miksi Kissa ei koskaan opettanut minua poraamaan. Sain porata vain ruuveja irti, muuta en. Poratessa pitelin imurin suutinta poran alla ja merkkasin etukäteen kohdat ja vaihdoin poran terät, mutta hauskinta, terän työntämistä seinän sisään, en saanut kokeilla. Suhteissa on omalaatuisia käytäntöjä.)
Välillä syömme kidneypapuchiliwrappeja, juomme punkkua ja vetäisemme sacherleivokset ja päärynät. (Minähän sanoin, että tämä on humanistiremontti!) Naapuri alkaa koputtaa yhdeksän jälkeen. Enää yksi reikä, sitten on valmista.
Olen fyysisesti niin uupunut, että hyväksyn kyydin kotiin. Ainotar odottakoon pihassa. Huomenna kävelen pesemään asunnon seinät ja katot maalauksen alle. Etsimme Torkkelinmäkeä ympäri kävellen porausopettajani vanhempien sinistä autoa. En muistakaan aiemmin etsineeni autoa muualta kuin parkkihalleista.
Osoittelen Avikaisen leipomon ja Harjutorin saunan SAUNA-kyltin, jota sanoin lukiossa lintujen saunaksi, koska kyltillä tepsutti aina lintulauma. Torkkelinmäellä niin ikään asuva filosofi-toimittaja-runokollegaystävätär ehdottaa, että menisimme yhdessä saunomaan jokin ilta, lähtisimme kotoa kylpytakit päällä, saunakassi kädessä, tohvelit jalassa. "Mennään joo tietysti", vastaan. Melkein kuin asuisi Lissabonissa, jossa perheenäidit saattavat sunnuntaisin mennä korttelikauppaan aamutakissa ostoksille. On tasajalkaa hyppivä olo. "Palaan taas tänne kotiin kaikkien vuosien jälkeen", selitän innoissani siinä sinisiä autoja lumi-idyllimaisemasta skannatessamme. Merkittävä saavutus, kättelen itseäni stahanovlaisin ottein, osaan tehdä seiniin reikiä porakoneella, jee, lalallallala!
En voi käydä nukkumaan raportoimatta, että osaan käyttää porakonetta. Aivan mahtavaa. Mitähän seuraavaksi? Opettelisinko hiomaan parkettia, heittämään kärrynpyörän vai argumentoimaan niin, ettei minua ymmärrettäisi väärin?
Ehkäpä käyn kuitenkin ensin nukkumaan.
Tekstit
すべり台
1 päivä sitten
10 kommenttia:
Mä oon kade. On ollut monta vuotta mielessä että pitäis opetella. Meillä on seinille laittamatta kaikki poraa tarvitsevat tavarat. Eli seinillä ei ole mitään. Paitsi mitä siskonmies kävi poraamassa 7 vuotta sitten kun muutettiin tänne.
Hanna G
joka on tänään raivannut roinaa monta tuntia ja musiikkina oli lähinnä Niin kauas voi jäädä rakkaus -levy (mikä sen oikea nimi sitten onkaan, ei se ole myöskään Tebon sanoi -levy) ja Essi Wuorelan uusi jossa on mm. Eppu -covereita
Etkö muka ihan oikeasti osaa heittää kärrynpyörää??! Kannattaisi kyllä opetella, jos näin on
En osaa heittää kärrynpyörää enkä seistä käsilläni seinää vasten. Olen suunnattoman epäliikunnallinen ihminen tanssia ja hyötyliikuntaa lukuunottamatta.
Enkä niitäkään ajattele liikuntana. Tanssi on taidetta, vesijuoksu meditaatiota, pyöräily ja juokseminen paikasta a paikkaan b etenemistä.
Kärrynpyörällä pitäisi olla kai jokin funktio, siis jokin muukin kuin "minä osaan", jotta siihen ryhtyisi.
Anonymous, ei muuta kuin porailemaan. En tiedä kenenkään miehen opetelleen poraamista muuten kuin alkamalla poraamaan. Kannattaa ennen poraamista tosin miettiä hieman siihen liittyviä asioita. Poraaminen on tekniikka- eikä voimalaji.
Onnittelut! Onnellisuus tulee onnistumisesta. Taas on rikottu yksi keinotekoinen raja.
Miehelle on kuitenkin parisuhteessa tärkeää saada olla se, joka poraa ne reiät. Ystävälläni ei ollut poraa ja vaimonsa oli jo pidemmän aikaa kinunut erästä poraa vaativaa asiaa tehdyksi. Eräänä päivänä sitten tämä vaimo oli ollut itse aktiivinen ja pyytänyt toisen miehen (jolla oli pora) poraamaan. Se oli mitä hirvittävin loukkaus, joka aiheutti sen, että kaverini meni ja osti säästöillä (tähän voimasanoja) kalleimman poran mitä kaupasta löytyi.
Vain toinen mies voi tämän ymmärtää, paitsi se (tähän halventavia pilkkanimiä), joka meni poraamaan toisen miehen vaimon pyynnöstä.
Melkein käy kateeksi. :( Meillä minä en ole koskaan saanut porata mitään. Siippanen sanoo, että siinä on syytä olla tarkkana, tai voi käydä kämmäys.
Olisi kyllä hienoa osata porata niitä reikiä, hyödyllistäkin se olisi. Meillä porakone on jossakin miehen omassa piilossa, en varmaan edes löytäisi sitä, vaikka etsiä yrittäisinkin.
Mun vaimolla on oma pora ja moottorisaha. Sen mummo ei ymmärtänyt ollenkaan että tyttö ilahtuu kun saa isältä iskuporakoneen lahjaksi.
Meillä on kymmeniä tauluja, varmaan jotakin 40-60 väliltä, mutta en muista ulkoa paljon. Mutta jokaisella seinällä on vain 3 reikää.
Kehitin puisen kiskon seinään, joka kiinnitetään kolmella ruuviilla. Tämän kiskon ja puuhelmien avulla meillä on kaikki taulut seinillä. Yksinkertainen systeemi, jossa taulujen järjestystä on helppo muuttaa kun tulee uusia tauluja.
haah kiitos näistäkin nauruista! :)
yritän muistaa, mistä viime aikoina olisin saanut mahtavaa riemua fyysisesti. kärrynpyörä on kivaa kyllä, ikuista opiskelua, koska ei riitä, että se on lennokas, vaan pitää olla jalat suorana. se on vaikeaa.
keinuminen, laukkaaminen. suosittelen laukkaamista. koska olet viimeksi ratsastanut?
Jaa-a, taitaa olla vuonna 1994.
Poratkaa jos teidän tekee mieli porata. Mikäs tää tämmönen "mä en saa" "mies ei anna lupaa" mentaliteeetti on?
Lähetä kommentti