Koska vatsani ei ole edelleenkään normalisoitunut kaurapuurolounaasta huolimatta - muistattehan toki, että täti on kova kulinaristi vaikka noudattaakin vegaaniruokavaliota satunnaisin lampaanjuustohairahduksin - aion jatkaa äkäistä narinaani.
"Kaikesta, mistä voi pyytää rahaa, kannattaa pyytää rahaa", tölväisi eräs tuttu pari päivää sitten. Aloin heti miettiä, mistä kaikesta voisin rahastaa. Kuten seksistä, ruoanlaitosta, ihmisille hymyilemisestä. Mutta en sanonut mitään. Ajattelin vain, millaista olisi elämä, jossa koettaisi rahastaa kaikin mahdollisin tavoin.
Väliaikainen johtopäätös: Kaikesta, mistä voisi pyytää rahaa, ei kannata pyytää rahaa.
On se kummallista. Lapsena sitä koko ajan hoetaan, että pitää olla tasapuolinen ja jakaa karkit kaikkien kesken tasan, ei saa suosia ketään eikä pitää hauskaa, jos toisia ei ole valmis ottamaan samalla mitoin mukaan. Ja kas vain, sitten jossain vaiheessa sitä valmistuu yliopistosta aikuiseksi (huomatkaa, että suomen kielessä "valmistuu" voi olla joko preesens tai futuuri) ja äkkiä kaikki ovatkin sitä mieltä, että pidä puolesi, nainen. Töki kyynärpäillä sivuille, minkä kerkiät. Älä luovu ikinä saavutetuista eduista äläkä nyt herran tähden ainakaan tarjoa ystävillesi ilmaisia palveluksia. Yskänpastillin voit antaa, mutta sinulla on oikeus olla vittuuntunut, jos kutsut tuttavan päivälliselle, eikä vastakutsua ala kuulua. Ja vapaaehtoistyö, herranjumala, luuletko sinä yksin pistäväsi vinksahtaneen maailman jengoilleen. Ehei, sisko. Ole kovana ja vaadi palkankorotusta vähintään puolivuosittain. Älä ikinä uskalla lausua ääneen että yksitoista euksua tunnissahan on ihan hyvä palkka kun se voisi olla kuusikin, olethan ollut kuuden euksun töissä jotka oli paljon vittumaisempia. Sellaiseen ei saa alentua.
Sitten sitä koettaa kitistä jotain epämääräistä ideaaleista ja hyveistä ja ihmiset pyörittävät silmiään näyttäen idioottimaisilta. (Ihan totta, paljonpuhuva silmänmuljauttelu ei ole kovinkaan fiksun näköistä.)
Okei, otetaan sitten "kovat arvot" - mitä nonsensea - käyttöön. Mutta opettakaa ne nyt hitto soikoon jo skideillekin, ettei tarvitse kolmikymppisenä hätkähtää täysin toisenlaiseen arvomaailmaan kuin mihin on kaikki vuodet kasvatettu. Opettakaa lapsille, kuinka toisen suuhun tungetaan hiekkaa, temmataan leikkilappari sen kädestä ja huudetaan päälle: "Vitun köyhä, mitä sä oikein itket, saatana ottaisit ittees niskasta kiinni..." Kuinka erilailla pukeutuville kuuluu tehdä naamoja ja kuinka aina, kun jotain hyödykettä on vähemmän kuin jakajia, huudetaan MINÄMINÄMINÄ! ja hamstrataan se hyödyke itselle ja sitten korkeintaan parille kivoimmalle kamulle annetaan pari säälipalaa, mutta vain jos ne osaavat nuolla persettä sen vastineeksi. Kuinka aina voi ja pitää unohtaa, että joskus on itselläkin kurja olo ja että se, että jollain muulla on kurja olo, on todennäköisesti pelkkää tekopyhää teeskentelyä, jolla se koettaa ruikua sääliä itselleen. Hiekkaämpärillä päähän. Joo ja hymyillä saa vain silloin, jos sillä pystyy kiipimään.
No okei, onhan tuosta vilauksia nähty koulussa. Mutta jotenkin sitä lapsena kuvitteli vielä, että instant karma kyllä iskee ja huitaisee niitä ääliöitä vielä huolella. Ei. Ne voivat hyvin ja lisääntyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti