Veloena

Millaisia ovat ihmiset, jotka ovat tyytyväiset ristimänimeensä? (Vaikka millaisia, sanoo niukkaa empiiristä tutkimusta harjoittanut minäni, ...

Luen kirjaa nimeltä "Tsernobylista nousee rukous". Ällöttävän uskonnollinen nimi, mutta muuten kama on kyllä aika tykkiä sosiaalip...

Pahus soikoon, vilaisen netistä gradujen palautuspäivät ja tyrmistyn tajutessani, ettei mikään enää onnaa tänä vuonna. Nyt teksti alkaisi o...

Isänpäivä on omiaan herättämään huonoja viboja. Isän ja tyttären suhde kun ei ole niitä maailmankaikkeuden tai edes Helsingin helpoimpia jär...

Julia, Lontoo marraskuussa 1993 Kaikki puhuvat marraskuun pimeydestä, vaikka ilma on seesteinen. Hesaria pitkin kävellessämme, matkalla Auli...

Villakoiraa vai graniittia, siinäpä kysymys. (Kuvat saa muuten suurennettua klikkaamalla niitä.) Olo on totaalisen hölmö, olen sorvannut gr...

Ilta: luen pöydälle jäänyttä DDR:läistä lastenkirjaa Ihmesieni . Olen aina pitänyt kirjaa varsin suloisena, todellakin lapsille suunnattuna,...