Hassu juttu, miten suunnan käännähtäessä sanat saavat uusia merkityksiä. Olen ennen tarkoittanut sormiharjoituksilla kirjoittamista, joskus sitä ennen luonnosten piirtämistä. Mistä sana tulee, pianotunneiltako? No, nyt sillä on uusi sisältö. Haluan näppivoimaa, tarvitsen sitä ensi syksynä.
Tarjoudun kuuraamaan eräästä seitsemän vuotta poikamiesboksina toimineesta yksiöstä saastaa ennen kuin seuraava poikamies muuttaa sisään. Kirjoitan "saastaa", koska en oikein keksi kauniimpaakaan nimeä: vaikka en ole mitenkään siisti, kämpän kunto jotenkin vavahduttaa jopa minua, joka yleensä puhun siitä, miten ankeaa on siivota kotona, kun ei ole kunnon likaa kuten talleilla.
Ehkä riittää, että kerron jynssänneeni pahaista liettä ja sen ruskeaksi rappautunutta emalia kolme tuntia ennen kuin liesi alkoi vaikuttaa puhtaalta. Leikin hammashoitajaa, joka poistaa hammaskiveä. Sellaista saattaa tapahtua, kun on väsynyt ja ajatus lieden kuuraamisesta, varovaisesta rapsuttamisesta ja otsa hiessä hinkkaamisesta alkaa maistua puulta. Kun saan lieden puhtaaksi, jynssään valkoisen kaakelilattian vessassa. En tiennyt, että kaakeleihin voi tarttua likaa sillä lailla. Lika vaikuttaa sellaiselta, jota voisi matkia sekoittamalla tervaa ja sulaa purukumimassaa ja ehkä vähän margariinia ja levittämällä tätä seosta ohueksi kerrokseksi.
Poikamiehillä voi olla kummia tapoja.
Jynssääminen on sormiharjoitusta siinä missä aurinkohatun virkkaaminenkin.
Huhkiessa päässäni soi hieromista käsittelevän lainakirjan lause, jossa todetaan, että hierominen on työtä, jota saa tehdä vauhdikkaasti ja hiki hatussa.
Ihmeellistä, miten erilaisia töitä onkaan olemassa. Päivänä minä hyvänsä saan kirjakäännökseni oikovedokset tarkastettavaksi, ja sitten minun on istuttava sängyllä tai satulatuolilla pöydän ääressä, ehkä mieluummin kuitenkin sängyllä, niin voi venyttää samalla alaselkää, ja tiedän jo, millaiseksi se työ muokkaa ilmeeni: tarkaksi, kriittiseksi, erottautuvaksi. Niin, se on hyvin erilaista kuin jynssääminen. Pidän molemmista.
Jynssäämisestä jää silti parempi jälki kehoon, siihen miten elän tässä ja nyt. Nyt makaan sängyssä ihanan väsyneenä, en sillä lailla kun joskus tekstin jäljiltä, vaan toisella tavalla, mieli virkeänä ja iloisena, raajat raskaina. Olen varma, että uni ymmärtää tulla tänä yönä. Vaikka onkin heleä. Vaikka onkin kesänheleä, vaikka pilvet hohtelevat vasta aavistuksen verran lämmintä iltavaloa, vaikka kuu on oikeanpuoleisen ikkunan vasemmassa yläreunassa pilviä kylmemmän värinen kynsäisy, vaikka näyttää aamulta tai päivältä.
Kas, nyt pitää vain muistaa kohtuus sormiharjoituksissa, ettei tule jännetupen tulehdusta.
Pieni vihje: jos lieden puhdistukseen menee 3 tuntia, epäilen, että käytät enemmän voimaa, kuin riittävän vahvoja kemikaaleja. Taannoisten kokemusteni innoittamana (poikamies on laitellut asuntoaan myyntikuntoiseksi) en voi olla jakamatta yhtä oivallusta: pyykinpesuainetta sellainen 10 x annostus pieneen hillorasiaan (0,5 litraan vettä), karhunkieli ja ei mene kolmea tuntia, jos ei herra poikamies ole epoksiliimalla saastaa liimannut. Onhan tietysti tämä uuninpuhdistusvaahto jolla lähtee liat vaikka mistä, mutta sepäs on ihan eri hintainen. Jos taas ajattelet ekologisuutta, niin sille ei voi sitten mitään, mutta mekaaninen voimahankaus saattaa vaurioittaa pintaa ym. Toisaalta voit varmaan vähän olla epäekologinen, jos joku on ollut hyperekologinen 7 vuotta;)
VastaaPoistaJuha, nyt sä missaat pointsin. Sormiharjoituksen.
VastaaPoistaPyykinpesuainetta jytkympi lienee vielä nestemäinen konetiskiaine? Ainakin sitä yksi ystäväni käyttää erityisen hankaliin tahroihin matoissa, ottaa kuulemma pois senkin, mitä pyykkiaine ei.