Kiitokset kaikille kirjanpitäjiä ja tilitoimistoja suositelleille! Yksi suositelluista osoittautui oikein hyväksi sekä tarjoukseltaan että kokemukseltaan, ja nyt ehkä vaikeimmalta palalta tuntunut ja verovirkailijoiden painottama hyvän ja näihin asiohin erikoistuneen kirjanpitäjän löytäminen on takanapäin.
Soitin toimistoon kuten niin moniin muihin sitä ennen. Ratkaisevaksi tekijäksi muodostui se, että tämä kirjanpitäjä kuulosti paitsi tarkalta, myös realistiselta ja myötätuntoiselta. Hän ei heti alkuun korkeasti väittänyt, että alviasioiden hoitaminen olisi tapauksessani varsin yksinkertaista. Sen sijaan hän totesi, että toki tilanteeni on verotuksellisesti kinkkinen, mutta että hän on hoitanut ennenkin muutaman tällaisen tapauksen ja että kyllä niihin on aina ratkaisu löydetty verottajan kanssa neuvotellen ja neuvoja seuraten. Sen lisäksi hän kuunteli tarkasti, mitä kerroin yrityksestäni ja kysyi muutaman tarkentavan kysymyksen ennen kuin uskalsi luvata ottaa asiani hoitaakseen. (Tietysti voi olla, että kyse on vain jostakin karmeasta vakuuttavuuden konseptista, josta riippuu diplomi kirjanpitäjän seinällä. Vähän samanlaisesta pelistä kuin siitä, jota ihmiset pelaavat työhaastatteluissa valmentautumalla kysymyksiin ja vastauksiin ja punomalla strategiaa siitä, millaista hyvää tyyppiä juuri tämä yritys hakee. Minun on käynyt vuosien varrella täysin mahdottomaksi pelata sitä peliä, koska pohjimmiltani en halua alistua teeskentelemään jotakuta toista. Ja on käynyt jokseenkin selväksi, etten minä omituisuuksineni ole se, jota yritykset haluavat konttoriinsa. Ymmärrän sen hyvin ja se on järkeenkäypää, vaikka tuntuukin ikävältä olla hankala ihminen.)
On hyvin vaikeaa sanoa, mikä äänessä ja sanoissa tarkalleen kantaa myötätuntoa, mutta sitä ei voi olla kuulematta. Vai voisiko? Ehkä. No, olen kuitenkin kuulevinani myötätunnon ja tartun siihen. Solmin sopimuksen siltä puhumalta. Toimiston tarjoama hinta on kuitenkin sitä samaa kuin toisillakin, samoin palvelut. Silloin ihmiskontakti ja kokemus ratkaisee.
Puhelimen suljettuani tulen ajatelleeksi, että laupias taivas, oikeastaanhan minä toimin tässä työhönottajana, työllistäjänä. Sitä on jotenkin vaikeaa hahmottaa. Vaikka toisaalta ei, koska lähetän aika monelle tilitoimistolle ystävällisen ja hauskaa vuoden alkua toivottavan sähköpostiviestin, jossa kerron valinnan kohdistuneen valitettavasti toiseen tällä kertaa. (Ja toivottavasti lopullisesti.) Ne viestit on kurjaa lähettää. Olen saanut niitä kuitenkin itse kymmenittäin ellei sadoittain. Tiedän hyvin, miltä niiden saaminen tuntuu. Kun niitä saa riittävästi, alkaa vakuuttua siitä, että on tehnyt lähestulkoon kaiken elämässään väärin.
Välillä sen voi unohtaa, mutta siihen on helppoa kopsahtaa takaisin. Enkä ole enää yhtä varma kuin kymmenen vuotta sitten siitä, mitä kaikkea kestän. Ainakaan en haluaisi väittää, että stressin alla tarvitsen vähemmän unta. Mieluummin sanoisin, että stressivasteeni on ylikuumenemissuojaamaton.
Onneksi "on tehnyt väärin" kertoo menneisyydestä. Se, mitä seuraavaksi tapahtuu, tuntuu täydeltä arvoitukselta. Joskus arvoituksen ratkaisusta näkee vilauksen johtolankoja, mutta useimmiten joutuu etenemään täydellisessä pimeydessä käsikopelolla. Se ei tunnu kovin hyvältä ennusteelta sille, että tehdyt ratkaisut olisivat jotenkin harkittuja ja oikeita.
Olen tyytyväinen nyt saatuani kirjanpitäjäasian ratkaistuksi. Kiitokset vielä kerran suosituksia lähettäneille!
tsemppiä firman kanssa. Olen itsekin perustamsaa jotain omaa ja pientä. Kypsytellyt olen jo pari vuotta, mutta kun reilu vuosi sitten lähdin opiskelemaan työelämästä, ajatus ei ollut vielä ihan valmis. Nyt vuoden kuluessa se on kypsynyt ja jotenkin koen, että olen sen velkaa itselleni että yritän. Voihan sitä sitten mennä töihin toiselle jos siltä tuntuu - mutta ehkä juuri nyt olisi se aika. Hullua tai ei, täältä tullaan. :)
VastaaPoistaMun piti kommentoida yrityksen perustamisen tuskaa jo aikaisemmin, mutta en voinut, kun netti ei toiminut omalla koneella enkä viitsinyt jättää kommenttia toisten koneilta (olisi pitänyt kirjautua Wordpressiin enkä olisi saanut tyhjentää sivuhistoriaa toisten läpäpriltä). Piti silloin sanomani, että ihailen tavattomasti taitojasi ja tarmoasi tämän yrityksen perustamisen kanssa. Minusta on suurta viisautta, että annat itsellesi luvan olla myös neuvoton ja väsynyt ja että haluat ja tarvitset ehdottomasti ammattitaitoisten ihmisten palveluksia projektissasi. Kun asiat ovat oikeasti mahdollisimman hyvin selvillä alusta alkaen, ei sitten (ainakaan toivon mukaan) tarvitse panikoida myöhemmässä vaiheessa sitä, että joku on mennyt kammottavalla tavalla pieleen. Kun kunnolla tekee, on alkuvaihe kamalan raskas. Hyvä, että on alkanut jo helpottaa!
VastaaPoistaMinä tunsin saavani harmaita hiuksia jo siitä, että syksyllä selvitin freelance-kuvioita ja freelancerin verotukseen liittyviä asioita. Niissä ei ollut alv-ongelmia mukana, joten kysymys oli varmasti periaattessa ihan yksinkertaisista jutuista, mutta itselleni nekin olivat vaikeita. Minusta ei varmaankaan tulisi hyvää yrittäjää.
Kiitos tsemppiterveisistä, tsemppiä myös Nellelle!
VastaaPoistaFreelancerkuviot OVAT raskaita myös, turha sitä on väheksyä. Minähän perustan yritystä juuri siinä toivossa, että edes JOKIN yksinkertaistuisi. :/
Onneksi sentään kirjanpitäjä oli sitä mieltä, että olen tehnyt kaiken voitavani ja että nyt on sitten vain aika lähettää hänelle dokumenttaja. Phuuh.
Tuntuu kyllä todella kummalliselta, miten vaikeaa on saada hyvää neuvontaa näissä asioissa. Siitä tulee vähän sellainen olo, että ehkä jos jossakin vaiheessa meno alkaa tuntua itsekseen sujuvalta, voisi tarmoaan suunnata sellaisen vertaistukiryhmän kehittämiseen... esimerkiksi netissähän sellaisen voisi saada aikaan melko helposti. Toistaiseksi se lienee turha haave, mutta ehkä vuoden, parin päästä (jos silloin ei ole jo ihan uudet kujeet :P)
Ainakin siitä tulisi hyvä mieli, että tietäisi, että jollekulle toiselle homma olisi helpommaksi tehty. Tuntuu vain jotenkin niin kornilta saada sellaisia iloisia ihmisiä esittäviä neliväriesitteitä, joissa korostetaan yritysimagon tärkeyttä, kun on kaatua nokalleen kuralätäkköön käytännön asioiden kanssa...