Maailma on yllätyksiä täynnä.LL on haastanut minut... minun pitää kertoa, mitä on ylläni, ja pompottaa haastetta eteenpäin. Hauskinta on, että hän muistaa sanoa, että tämä on vain meemi, ei minkään perverssin stalkerin juttu. Emmekö me kaikki muka ole perverssejä stalkereita?
Koska on aamu, sunnuntai, kello kahdeksan neljätoista, kun nämä sanat lyön, ylläni on yöpaita. Se on valkoinen, läpikuultava ja kaunis, harsonohutta puuvillaa. Voin linkittää toisenkin kuvan. Ei se siinä kunnolla näy, ja hyvä niin. Koska se näkyy myös läpi. Siihen on kirjailtu valkoisella langoilla kukkia, edessä on kolme nappia siltä varalta, että joku tahtoo käyttää yöpaitaa, joka on napaan saakka auki. Helma on likipitäen nilkkoihin, hihoissa kiristysnauhat kyynärpään ja ranteen kohdalla. Vaikka yöpaita on intialainen, yleisvaikutelma on viktoriaaninen.
Mikä tietenkin sopii perverssiin stalkeriuteen paremmin kuin hyvin!
Yöpaita on revennyt sekä edestä että takaa kaula-aukon tuntumasta. Kangas on hyvin hauras eikä oikein kestä aamuisia tanssikohtauksiani. Tadaa - kädet sivuille, pari piruettia saa seurakseen ikävän kräts-äänen. Kursin repeämät käsin kiinni punaisella tai mustalla ompelulangalla. Koska olen suurpiirteinen ja hyväsydäminen, parsimukset ovat minusta vain luonteikkaita.
Ainut kerta, kun olen pukeutunut yöpaitaani julkisesti, on ollut Dodon naamiaisissa. Silloin olin jumalatar Kybele. Leijoniani olivat koirat, tietysti.
Heitän pallon eteenpäin Matille, jonka vaatekaappiesittelyä emme ole ennen vielä kuulleetkaan - piposta on vaan kerrottu mutta se onkin aika hieno; Välittäjälle jonka vakuuttelut tätiydestään eivät aina vakuuta mua; kestävästä materialismista kirjoittaneelle Svenille jonka tiedän pitävän avaimia taskussaan; suloiselle Eevalle, runomuodossa käsiteltäväksi tietysti... ja sitten vielä iloiselle Valpurille!
Nyt perverssi stalker lipeää kyllä tästä töihinsä...
Mitähän seuraavaksi? Jos tämä ei ole banaalia karnevaalia, ei sitten mikään.
Iloiselle? Kääk. Pitänee totella.
VastaaPoistaEikös stalkerointi ole sitä, että könytään jossain Tallinnan esikaupungissa hylätyn, pujoa puskevan pistoraiteen liepeillä, mieluiten sateessa, ja heitellään muttereita?
VastaaPoistaTimo. Sinun perverssi stalkeriutesi kenties onkin tuota :D mutta kyllä sen voi muutenkin kuitata...riippuu tietty ihan siitä, mitä on stalkkaamassa. Hiippari, joka heittelee muttereita...? Minun stalkkaamani asiat eivät todnäk löydy pistoraiteilta mutteria heittäen.
VastaaPoistaNo, kaikkeahan sitä maailmaan mahtuu. Viheltelen tässä mustarastaasti kun keksin juuri hyvän kuvakollaasi-idean, jota aion alkaa työstää.
Mahdottomuuksia, juuri silloin kun olen syönyt viinirypäleitä suihkussa, hiukset märkinä ja tyttö kiedottuna raidalliseen.
VastaaPoistaKatsokaan vain, en minä häpeä, minun on kaikki.
Väliaikatiedotus: yksi yöpaitainen, kolme pyyhkeistä.
VastaaPoistaOdotamme enää jännityksellä Välittäjän asua.
Olen alkanut meititellä itseäni. Goddam miten suurisuista.
VastaaPoistaPakko sanoa, että kuvien taustalla kotisi (änin oletan) näyttää todella kauniilta.
VastaaPoistaNiin. Hieman pelottaa, miten sopeudun laatikkoasuntoon sitten kun joudun täältä pois maalis-huhtikuun taitteessa. Ei täällä minun ole muut kuin kirjat ja vaatteet ja yksi tiikkiviiluinen pöytä ja pari kasvia...
VastaaPoistaSiis aivan fantastinen kuva, pyhä, katse seuraa valoa, kohoavasti, hiukset vapaina ja pyörteisinä. Marian arvoituksellinen hymy. Yöpaidan keveys ja pehmeys, läpikuultava viktoriaaninen rönsyisyys ja herkkyys.
VastaaPoistaStalkermeemistä tulikin suosittu. Lanseerasit myös termin, joka minusta oli tosi hauska. Sille pitää keksiä käyttöä: banaali karnevaali.
VastaaPoista"Sitähän se kaikki on... uuu-u"
Eikö kaksi noista ole vastaamatta, ei yksi? Välittäjä ja Sven?
VastaaPoistaSultsinatyttö
Ei, kyllä Sven vastasi jo, mutta se venkoilee ja vastaa kommenttilaatikossa vaan. Ehkä olen vähän epäselvä ohjeistaja tai jotain :D
VastaaPoista