Tähdellisiä havaintoja ja ujoja kysymyksiä

Kukaan muu ei näytä tunnistavan tuomipihlajoita eikä tietävän, että niiden marjat ovat paitsi syötäviä, myös erittäin hyvänmakuisia. Eikä tarvitse kumisaappailla eikä kumarrella, kun poimii puistoteillä. Palaamme lenkiltä seuraneidin suu mustana.

Eniten katsojia kerää kuva, jossa nainen seisoo kesäyössä vakavana, päällään punainen intialaistyylinen huivi. Miksi jokin kuva on objektiivisesti toisia kiehtovampi? Tai, edes subjektiivisesti?

Näen unta, jossa sataa keltaisia jasmiininkukkia astuessani ulos kahvilasta mustansiniseen yöhön. Kahvilan nimi on gelsomina. Ja tiedän, että pian on syksy. Jostain kuuluu trumpetti, monen mutkan ja mukulakivikadun takaa. Arvaatte kyllä, kenen säveltäjän musiikkia se soittaa. Ilmassa ui kultakaloja väistellen jasmiineja ja tajuan hengittäväni vettä ennen kuin pärskähdän hereille.

Jalassani on mustelma alla ja päällä. Jalkaterä matkii kirjavaa pallokalaa. Ilmeisesti lihakset ovat repeilleet sen sisällä. Siltä kyllä tuntuukin. Meillä on taas hammaslankaa ja ruoka maistuu paljon paremmalta ilman hammaskivilisää. Siitä huolimatta Kissa ei suukota, vaan sanoo henkeni haisevan oudolta. Kurkkukipu on jo yliviikkoinen, eikä tahdo mennä minnekään.

T:n antama kirja Konkkamuorista kertoo oivallisesti elämänarvoista. Tunnistan itsestänikin villiintymisen ja mietin, onko eräs ystäväni oikeassa ounastellessaan, että vielä joudumme hankaluuksiin mielipiteidemme julkistamisesta. Konservatiivisuus näyttää kuitenkin nostelevan päätään säännöllisin väliajoin, ja jos tiukat ajat tulevat, moraalittomat ovat ensimmäisenä tulilinjalla. Moraalittomuus, kuten tiedetään, on valtavirran moraalista poikkeamista. Kuten pahoinvointi ajatuksesta syödä lihaa.

Helsingin Sanomissa terrorismiasiantuntija varmistaa sen, mistä moni oli samaa mieltä: terroristi on tavallinen ihminen psyykeltään. Kuinka joku voisi muuta väittää tietäessään koulu- ja työpaikkakiusaamisen yleisyyden? Eihän näiden välillä ole kuin aste-ero. Mutta on vaarallista olla oikeassa, joten en uskalla olla tyytyväinen siitä, että asiantuntija on samaa mieltä kanssani. Ja voihan hänkin olla väärässä. Ja onko sillä väliä? Julmuutta joka puolella, mutta myös hellyyttä ja iloa. On oma asia, kumpaan enemmän fokusoi.

Hyvät uutiset tekevät olon epävarmaksi. Ovatko ne hyviä uutisia? Saunassa suunnittelemme uusia t-paitoja, jotka painettaisiin vanhoille t-paidoille ja tehtäisiin tosi vintagesti, mutta joissa olisi älyllinen teksti ja joista saadut tulot kanavoitaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Saunassa on hyvä ideoida. Nyt kun kaikki käyvät jo sekasaunassa, eivät hyvät veljet jää poikaporukaksi ja minäkin saan veljiä.

("Sudet ovat minun veljiäni", sanoo Surku-koira eräässä muumianimaatiossa juuri ennen kuin sudet ovat syömäisillään Surkun.)

Tietokone on paskana, taas. Imuroimme sähköposteja ja kuvia ja musiikkia ja asennamme kovalevyn uudestaan, nyt kahtena. Toivottavasti splittaus on koneelle suosiollisempaa kuin ihmiselle. Näin ainakin it-guruystävämme väittää. Jälleen yksi esimerkki siitä, miksi aivoja ja tietokonetta ei kannataisi verrata toisiinsa.

Miksi uusi viikko alkaa tuntua vanhalta niin pian? Siksikö, että viikko on keinotekoinen mitta, jolle ei ole mitään perustetta?