tiistai 29. maaliskuuta 2005

Testar antes de usar

Miksi hyvät ohjelmat tulevat telkusta niin myöhään?

On pakko juoda kupillinen vihreää teetä, jottei sammu ruotsalaisesta luomuviljelijäpariskunnasta kertovan dokkarin alkaessa ja jatkuessa toisen kanavan Rikoksena ja rangaistuksena, sitten Maailman ympäristöhistoriana. Lopuksi jään kanavalle roikkumaan vielä molukeista kertovan ohjelmankin ajaksi. Muistan lukeneeni RR:n viimeksi teininä; silloin ainoa kohta, josta siinä pidin, oli Sonjan kuvaus. Raskolnikov oli lukioikäisestä vain tylsä sekopää. Pitää näemmä ottaa kirja uudelleen käsittelyyn. Lukioikäisenä minusta mikään ei ollut niin tylsää kuin moraalisten asioiden käsittely.

Koskettavin on kuitenkin maailman ympäristöhistoria. Ensimmäinen jakso käsittelee asbestia. Lyhyt faktareferaatti: 1898 havaitaan ensimmäistä kertaa terveysviranomaisten toimesta, että asbestitehtaan työntekijöillä on harvinaisen paljon keuhkosairauksia. 1930-luvulla tehdään ensimmäisen kerran ruumiinavauksessa diagnoosi asbestikeuhkosta. Tehdas ei myönnä, että kyse olisi asbestin aiheuttamasta ongelmasta - eihän sellaista sairautta ole missään sairausluetteloissakaan! 1940-luvun lopulla aiheesta on silloin tällöin (käytännön seurauksitta) kohahdettu, ja asbestiyhtiöt käynnistävät salaiset hiiri- ja rottakokeet sen selvittämiseksi, kuinka ympäristön asbesti vaikuttaa jyrsijöiden keuhkoihin. Suhde, jolla jyrsijät saavat keukosyövän, on yhdeksän yhdestätoista. Kokeen olemassaolo ja tulokset pimitetään. 1955 julkaistaan (edellisistä testeistä erilliset) ensimmäiset riippumattomat kliiniset testitulokset, jotka osoittavat asbestin lisäävän merkittävästi keuhkosyövän riskiä. Samaan aikaan median huomion vie kiinnostavampi aihe: myös tupakka lisää keuhkosyövän riskiä. Vasta ympäristöliikkeen noustessa 1960-luvun lopulla alkaa tapahtua: ensin asbestin kanssa työskentelyn säädöksiä tiukennetaan, kehotetaan käyttämään hengityssuojia jne. Samaan aikaan asbestiteollisuus lisää mainontaan käytettäviä summia, ja kas: koko 70-luvun ajan asbestia asennetaan vaikka minne, vaikka sen vaarallisuus on todettu jo aikapäivää sitten. Asbestin täydellinen käyttökielto astuu EU:ssa voimaan 2005 eli tänä vuonna. Kanada, yksi suurimmista asbestin tuottajista, on myös kieltänyt asbestin kaiken käytön omassa maassaan, mutta vie asbestia suuria kuormia kehitysmaihin.

Kuulostaako teistä tutulta? Minusta kuulostaa. Tupakkatehtailla on hieman samanlainen toimintatapa. Ja ties millä muilla teollisuudenaloilla. Muistellaanpa: Kalastusteollisuus lobbaa, jotta kalastuskiintiöitä ei kutistettaisi siten kuten kalakantoja tutkivat biologit ovat suosittaneet. Ydinvoimasektori lobbaa, ja raskas teollisuus lobbaa sen mukana, ydinvoiman olevan turvallinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto. (No, ainakin uraanin louhinta on kaikkea muuta kuin eko-ekoa.) Lääketeollisuus lobbaa erilaisten sairauksien (kuten luun haurastuminen vanhetessa - luultavasti ne lobbaavat ihon ryppyyntymisenkin ympärillä, jos lääke sitä estämään keksitään) tunnustamiseksi kansainvälisessä tautiluokituksessa, jotta lääkärit voisivat kirjoittaa "potilaille" (joista osa on tietysti oikeita potilaita, sitä en epäile, omakin jalka paskana) kansallisen tai yksityisen sairasvakuutuskassan korvaamia lääkkeitä "vaivaan". Raha puhuu. Ihmisten hyvinvoinnista tulee sivuseikka.

Miltä on tuntunut siitä neljäkymmentäluvun lopun labratyypistä, joka on huomannut yhdeksän yhdestätoista jyrsijästä kehittäneen asbestiympäristössä keuhkosyövän? Ja joka ei ole kertonut siitä kenellekään työnantajaansa lukuunottamatta? Tämäkin on inhimillinen tragedia, ellei tyyppi ole ollut harvinaisen kylmäverinen elitisti, joka on ajatellut, että asbestitehtaan työläiset ovat low lifea, josta ei ole niin väliä.




Sitten aina löytyy joku idiootti, jonka mielestä varovaisuusperiaate on liian kallis hyväksyttäväksi! (linkistä kiitokset Mikolle.)Joka kirjoittaa, että tämähän käy, hitto soikoon, sijoitustemme kukkarolle. Eivätkö ne koskaan ajattele niitä asbestisyöpiin kuolleita, talidomidilasten vanhempia, naisia, jotka kuolivat lyijymyrkytykseen aikana, jolloin kasvot maalattiin lyijyvalkoisella? Varovaisuusperiaatteen vastustajan mukaan varovaisuusperiaate (tässä ympäristöasioiden suhteen) on kaiken edistyksen vastustaja. Todellakin... Kirjoittaa, että se "puts an end to the trial-and-error process necessary for the development of our knowledge", lopettaa yrityksen ja erehdyksen metodin, joka on välttämätön tietomme kehittämiseksi. Olen lukenut kirjoituksia, joissa ihmisen ja muiden eläinten eroa korostettaessa on viitattu juuri tähän: siinä missä symbolikieltä käyttämättömät eläimet eivät voi etukäteen matemaattisesti mallintaa skenaarioita eivätkä ajatuskokein koetella suunniteltuja tekemisiään, ihmiset voivat. Ehkä sedän mielestä meidän pitäisi yrittää vaan, jospa ilmastonmuutos ja sukupuuttoaalto eivät räjähdäkään käsiin...? Jos ollaan väärässä, niin no worry, on sitä ennenkin oltu. Ainakaan sijoitukset eivät heti ota takkiin!

Minä olen kyllä ollut kuvittelevinani, että aika useat tuotteet, joita meille tuputetaan, leipäkoneista, post-it-lapuista, uusista citymaastureista, ruohonleikkureista kipugeeleihin ja erektiohäiriöpillereihin, eivät oikeastaan edusta niinkään tiedollista tarvetta kuin jonkinlaista toivetta siitä, että elämä olisi pelkkää helppoa eteenpäin jullimista, ja että inhimillisen älyn mukanaan tuoma elämän mielekkyyden kysymys voitaisiin täyttää erilaisin apuinstrumentein.

Jos joku ei tunnistanut otsikon kieltä; se on portugalia. Kieltä, jonka kaikkein eniten haluaisin oppia. Ehkäpä nyt, kun koulukin kohta loppuu... Bongasin sanat post-it-lappukotelon takapuolelta. Ruokoton käännös, muuten. Kun kaikilla muilla kielillä lukee selvästi uudelleenliimautuva, suomeksi ja ruotsiksi lukee itsestään liimautuva. Tai no, kreikan fraasista en mene takuuseen. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni lukee pelkästään suomenkielisen tekstin. Noin ylipäänsäkin, tuoteselosteissa. Esimerkiksi yhdessä kasvismaidossa lukee suomenkielisessä käännöksessä "vehnä" siinä missä muiden maiden teksteissä lukee kauraa vastaava sana. Olisi jäänyt tuote hyllylle, jos ei olisi ollut niitä muita kieliä.

Lohi on aivan jipoissa äidin tuotua kissoille ison ruukullisen narsisseja. Kursivoitu sana tarkoittaa tässä Lohen omaa tulkintaa asiasta. Me emme Kissan kanssa ole asiasta samaa mieltä: järsittyään narsisseja Lohi oksentelee ympäriinsä. Puskan pitäisi olla ilmeisesti lukkojen takana, ettei harmaa kolli pääsisi siihen käsiksi. Muut kissat ymmärtävät, että kissanruoho on niitä varten, mutta Lohi haluaa narsissit.

Ihmisessä tätä epäilemättä pidettäisiin yleensä ottaen hyvänä piirteenä (yritteliäisyys, kunnianhimo, "tietää mitä tahtoo", sitkeys tavoitteiden saavuttamisessa), muussa eläimessä yleensä ottaen huonona (typerä, ääliö, riesa, kiusankappale, itsepäinen rontti). Lohi ei välitä määreistä, eikä meidänkään pitäisi. Ainakaan silloin, kun ne ovat vastakkaisia sen kanssa, mitä pidämme toivottavana.

1 kommentti:

  1. Tuoteselosteet ovat mielenkiintoisia.

    Työpaikallani painetaan näitä tuoteselosteita valmispulliin, pakastevihanneksiin ja lähes kaikkeen muuhunkin mitä vain voit kaupastasi muovikääreessä kotiin kantaa.
    Pakkauksia valmistuu miljoonia painometrejä viikossa, kaikkialle maailmaan ja kaikilla kielillä, myös Portugaliksi.

    Asiakkaat (eli pakkaajat) vaativat että painojälki on virheetöntä.
    Kun katsot esim. pakasrevihannespussia näet helposti että painolaatu on huomattavasti laadukkaampi kuin viikkolehtien tai kotiin kannettujen kaupallisten ilmoitusten. Millimetrin kymmenyksen kokoisen iinpisteen tulee olla juuri oikean sävyinen ja ehdottoman terävä. Auta armias jos se hyttysen ulostettakin pienempi piste puuttuu tai siitä näkyy luupilla vain puolikas! Katsotko kädessäsi olevaa pakkausta kovinkin tarkkaan?

    Useimmat kuluttajat eivät lue tuoteselosteita lainkaan vaan suurella vaivalla ja sadoilla miestyötunneilla aikaansaatu kääre lentää kaaressa roskiin. Monissa tuotteissa, varsinkin leipomotuotteissa, korea pakkaus muodostaa tuotteen myyntihinnasta noin puolet! Pakkaus saattaa koostua kolmestakin eri muovikalvosta jotka on laminoitu yhteen liimaa väliin menetelmällä. Pilkut ja värisävyt tulee olla kohdallaan mutta mainostoimiston ja tuotteen valmistajan laatimat tuoteselosteet käännöksineen ovat täynnä kuvaleemiassi vihreita.

    Kukahan on vastuussa jos pähkinäallergikko ostaa tuotteen jonka tuoteselosteessa pähkinä on käännetty muotoon viikuna?

    Asia on vakava.

    VastaaPoista