tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post9083017475369523007..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Ei ole helppoa, eiVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-3620286021718277082009-04-22T21:17:00.000+03:002009-04-22T21:17:00.000+03:00"En oikein osaa kuvitella, miltä se tuntuisi, tai ..."En oikein osaa kuvitella, miltä se tuntuisi, tai siis, ettei se tuntuisi miltään."<br /><br />Ehkä siinä sitten tuntee lievää ärtymystä, mutta tarkoitin, että kyseessä on ensisijaisesti kognitiivinen reaktio, sen ennakointia, miten tietyt ihmiset käyttävät hyväkseen valheellista informaatiota. Maalaiskylässä kasvaneena tiedän hyvin, miten kärkkäästi jotkut ihmiset tarttuvat ikäviin huhupuheisiin ja rakentavat niiden varaan ties mitä teorioita, jotka sitten aiheuttavat hankaluuksia sosiaalisissa tilanteissa. Mutta kyllä siihen tosiaan liittyy myös ärtymystä.<br /><br />"Mutta itse tunnen rajojani tallotun vain silloin kun päästän ärtymyksen tietoisuuteeni."<br />"Jännää, että sinulla siihen tunnereagoimattomaan tilaan liittyy tuo kunnia!"<br /><br />Minusta tuli kiusaamisen vaikutuksesta niin turta, etten useinkaan tunnetasolla reagoi yhtään mitenkään, vaikka aika rajustikin kiusattaisiin. Olen kuitenkin tajunnut, että kasvatussyistä täytyy asettaa rajat omalle kohtelulle, vaikka olisi itse tullut immuuniksi. Kerroin joskus siskolleni, miten Korson yläasteen pissikset olivat kouluvierailulla nälvineet ulkonäköäni ja keksineet monenmoisisia asiattomuuksia eikä se ollut tuntunut yhtään miltään, paitsi että tuotantoeläinten kannalta tietysti ärsytti se, kun huomio kääntyi pois asiasta. Siskoni sanoi, että joka tapauksessa pitäisi tuollaisessa tilanteessa osoittaa rajansa, marssia vaikka ulos luokasta, ellei muuta keksi. Mielestäni hän oli aivan oikeassa, vaikka en ollut tullut ajatelleeksi asiaa siitä näkökulmasta. Sosiaaliset normit tulisi asettaa niin, että herkimmätkään eivät joudu kärsimään. Ei ole oikein, että esimerkiksi kouluvierailuja uskaltavat nykytilanteessa tehdä vain ilkeydelle turtuneet aikuiset... varsinkin kun koulua joutuvat oppilaina käymään yhtä lailla herkät kuin turtuneetkin.<br /><br />"Toisaalta kirjoitat kyllä ärtymyksestä. Minusta se on aika voimakas (ja hyvin tarpeellinen) tunne!"<br /><br />Minulla ärtymyksen aste riippuu kai aika lailla siitä, miten isona loukkauksen aiheuttamaa vahinkoa pidän.<br /><br />"En ole ihan varma, pitäisivätkö nuo artikkelisedät tätä ilmentymätöntä tunnetta häpeänä vai syyllisyytenä, koska paremmin tekeminen kai liittyy enemmän suorittamiseen ja siten syyllisyyteen kuin olemiseen ja siten häpeään? Itse jotenkin tuon artikkelin luettuani olisin taipuvainen ajattelemaan (mutta voi tietty olla et oon ihan metsässä...) että tuo toimintakykyyn hetken vaikuttava epävarmuus juuri saattaisi olla juuri häpeän ilmenemistä."<br /><br />En osaa omalla kohdallani pitää sitä häpeän ilmenemisenä, koska muistan niin hyvin häpeän kehollisen kokemuksen. Syyllisyyteen se liittyy siinä mielessä, että syytökset johtavat älylliseen operaatioon, jossa käyn läpi toimintaani ja katson, löytyisikö sieltä sittenkin pohjaa syytöksille. En kuitenkaan sanoisi sitä syyllisyyden tunteeksi, koska ei siinä tilassa ole ollenkaan vakuuttunut syyllisyydestään, pikemminkin päinvastoin, jos syytökset kerran tuntuvat perusteettomilta. Siis perusteettomilta omiin eettisiin ihanteisiini nähden. Minulla esiintyy syyllisyyden tunnetta yleensä täysin irrallaan ulkopuolisten syyttelystä, koska arvioin toimintaani niin epätavallisin kriteerein.<br /><br />"Tuo häpeäjuttu on kiinnostava, koska se ei ehkä liitykään niin rajojen loukkaamiseen vaan siihen, että toinen asettaa rajat sinne, mihin niitä ei itse toivoisi eikä olettaisi."<br /><br />Aivan!tutetitihttps://www.blogger.com/profile/08724354798328641926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-17825560348841138312009-04-22T20:11:00.000+03:002009-04-22T20:11:00.000+03:00Timo, "Onko mitään, mikä pakottaisi voimakkaammin ...Timo, "Onko mitään, mikä pakottaisi voimakkaammin ja välittömämmin kontrolloimaan itseä ja toista, kuin häpeän tunne?" <br /><br />Satuin juuri eilen törmäämään yhteen haastatteluun YouTubessa, jossa puhuttiin siitä kuinka itsesensuuri on kaikkein lamauttavinta sensuuria. Minusta tuon voi soveltaa häpeään ja tulkitsen Timon tarkoittaneen juuri tuota. Häpeän kokemus jää mieleen, ja ihminen tekee aika paljon välttääkseen uutta häpeää, sensuroi omaa käyttäytymistään, passivoituu tai yrittää häpäistä muita. Minusta häpeä ja pelko epäonnistumisesta kulkevat käsikädessä, ja en liene väärässä, että tässä puhutaan sellaisesta, joka liikuttaa (tai sitoo) tätä meidän yhteiskuntaamme aika tavalla.Juha Kankaanpäähttps://www.blogger.com/profile/06731292273975715841noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-52756120239308104252009-04-22T19:30:00.000+03:002009-04-22T19:30:00.000+03:00"Tuo häpeäjuttu on kiinnostava, koska se ei ehkä l..."Tuo häpeäjuttu on kiinnostava, koska se ei ehkä liitykään niin rajojen loukkaamiseen vaan siihen, että toinen asettaa rajat sinne, mihin niitä ei itse toivoisi eikä olettaisi." <br /><br />Tämä on erittäin hyvin sanottu. Kun alistumme ja alamme mieltää toisen asettamat rajat todellisiksi itsen rajoiksi, ongelma näyttäisi ratkeavan, mutta joudumme jatkamaan elämäämme heikentyneinä.<br /><br />Häpeä ilmentää tuskallista kontrollin menetystä. Eikö se juuri tämän vuoksi aiheuta välittömien kontrollitoimenpiteiden tarpeen (ja subjektiivisesti oikeuta ne)?Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-70366248607862493762009-04-22T08:26:00.000+03:002009-04-22T08:26:00.000+03:00Tutetiti, kiitos yrityksestä selventää kunniaa! Tä...Tutetiti, kiitos yrityksestä selventää kunniaa! Tämä jäi askarruttamaan minua: "Toiminta ei pääse vaikuttamaan tunnetasolla asti, mutta tiedän sen vaikuttavan sosiaaliseen asemaani, ja siksi kunniaani on loukattu." En oikein osaa kuvitella, miltä se tuntuisi, tai siis, ettei se tuntuisi miltään. Voi tietysti olla, että olen erityisen herkkätunteinen (ainakin minua on koetettu häpeällistää siitä :P), mutta kyllä ainakin minua joko suututtaa, ärsyttää ja jurppii tuollaisissa tilanteissa tai sitten olen vain jotenkin niin syvällä ärsytyksen tietoisuudesta torjumisen moodissa (skeematerapian suojautujan moodi), että olen vain aivan tyhjä kaikesta, ehkä lievästi surullisehko ja olo on vetämätön, päätä saattaa särkeä, saatan haluta äkisti syömään korvapuustia tms. Mutta itse tunnen rajojani tallotun vain silloin kun päästän ärtymyksen tietoisuuteeni. Jos olen suojautujan moodissa, olen aika EVVK ja minusta tuntuu silloin myös siltä, että so what, ihmiset pitävät mua nyt ihan kaistana, mutta että tämä nyt on vain elämää ja oikeastaan se ei ole vakavaa. (Ja silti tyhjä olo kestää jonkin aikaa.) <br /><br />Jännää, että sinulla siihen tunnereagoimattomaan tilaan liittyy tuo kunnia!<br /><br />Toisaalta kirjoitat kyllä ärtymyksestä. Minusta se on aika voimakas (ja hyvin tarpeellinen) tunne! Eli jos siihen kunniareaktioon liittyy ärtymys, ehkä sittenkin tajuan helpommin, miten koet (ja se muistuttaa minun kokemustani silloin kun ärryn ja olen vihainen siitä, että rajojani tallotaan).<br /><br />"Häpeää en kykene tuntemaan, koska olen tehnyt parhaani, mutta monimielinen palaute aiheuttaa tietynlaista epävarmuutta, joka vaikuttaa (onneksi vain tilapäisesti) toimintakykyyni." En ole ihan varma, pitäisivätkö nuo artikkelisedät tätä ilmentymätöntä tunnetta häpeänä vai syyllisyytenä, koska paremmin tekeminen kai liittyy enemmän suorittamiseen ja siten syyllisyyteen kuin olemiseen ja siten häpeään? Itse jotenkin tuon artikkelin luettuani olisin taipuvainen ajattelemaan (mutta voi tietty olla et oon ihan metsässä...) että tuo toimintakykyyn hetken vaikuttava epävarmuus juuri saattaisi olla juuri häpeän ilmenemistä. En osaa tietysti sanoa sinusta, mutta minulla siihen varmasti liittyisi sitäkin. Lievänä, vaikeasti tunnistettavana tietysti. (Heh, tunnistin sen vasta eilen, mikä kertoo jotakin sen vaikeasti tunnistettavuudesta :D)<br /><br />Mulle jotenkin tuon artikkelin oivallusten ydin oli siinä, missä häpeää ilmenee ensin: siinä miten lapsi koettaa saada kosketuksen äitiin ja tulee torjutuksi ja joutuu siten sulkeistamaan oman tarpeensa olla osa laumaa, tulla hyväksytyksi tarpeineen. Reesusapinoilla tehtyjen hoivakokeiden perusteella kai olisi syytä uskoa, että tällainen masentumisen ja aloitekyvyn menettämisen mekanismi on myös useiden muiden kädellisten todellisuutta. Miten sitten muilla eläimillä, en osaa sanoa.<br /><br />Tuo häpeäjuttu on kiinnostava, koska se ei ehkä liitykään niin rajojen loukkaamiseen vaan siihen, että toinen asettaa rajat sinne, mihin niitä ei itse toivoisi eikä olettaisi. Eristämiseen, yksin jättämiseen. Siihen liittyy pelkoa, kauhua, lamaannusta. Mutta ärtymystä, ei oikeastaan. Ärtymys kai voisi kyllä viritä reaktiona tunnettuun häpeään, kuten itselleni tahtoo käydä. Mutta silloin primaarihäpeästä on jo otettu kai askel kauemmas. No, tämä on vielä niin alustavaa, että on vaikeaa hahmottaa tätä kunnolla. Ja kun en itse sitä koe niin usein, niin voi olla vähän vaikeaa tutkia sitä kovin intensiivisesti! ;)<br /><br />Paula, niin sitä aina välillä saa hämmästyä!:D<br /><br />Timo, "Onko mitään, mikä pakottaisi voimakkaammin ja välittömämmin kontrolloimaan itseä ja toista, kuin häpeän tunne?" - hmm, en saa kiinni tästä ajatuksesta, koska minulla häpeä selvästi liittyy tunteeseen kontrollin menettämisestä ja siihen jotenkin lysähtämisestä, siitäkin huolimatta, että enimmäkseen funkkaan pintatasolla ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun häpeä iskee. (No, on se tietty itsen kontrollointia pintatasolla, mutta tunnetaso on jotenkin kyllä silloin eksyksissä.) Ja mun on jotenkin todella vaikeaa mieltää, että siinä tilassa sitä pystyisi erityisesti kontrolloimaan tai edes yrittämään kontrolloida toisia, kun itsessäkin on kädet täynnä työtä. Mutta tietty ihmisillä on niin erilaisia selviytymisen strategioita, että jollekulle saattaisi tuntua luontevammalta koettaa kontrolloida omaa sisäisten tunteiden kenttää juuri marssittamalla muita, käyttämällä muita sisäisen tilansa korjaamisen instrumenttina. (Olipas aika raisu sanallistus, mutta siltä kyllä tuntuu, kun tulee simputetuksi: ettei kohdella ihmisenä. Haluaisin kirjoittaa "tuntoisena olentona" mutta kun tietää miten meidän kulttuuri kohtelee tuntoisia olentoja, niin enpä tee niin, koska emmehän me yhteiskuntana kunnioita olentojen tuntoisuutta emmekä koeta minimoida niiden kärsimystä...) Uuh, kuulostanpa tuomitsevalta. Mutta olen toisaalta sitä mieltä, että on parempi itse värkätä tunteitaan ja ehkä sanoa asiasta asiallisesti kuin alkaa manipuloida muita korjaamaan omia tunnetilojaan...<br /><br />Timo, olipa tosiaan hyvä, että laitoit sen artikkelin!Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-37214966847425808592009-04-21T22:28:00.000+03:002009-04-21T22:28:00.000+03:00Tämä kommentti liittyy oikeastaan enemmän eiliseen...Tämä kommentti liittyy oikeastaan enemmän eiliseen kirjoitukseen, jossa kuvailit sitä, miltä häpeä (nyt kun olet nimennyt sen) sinusta tuntuu ja minkalaisissa tilanteissa / minkälaisena käytöksenä se ilmenee...<br /><br />Joskus kirjoituksesi saavat minut ajattelemaan: oho, joku voi tuntea noinkin, jännää.<br /><br />Joskus taas: oho, joku muukin kuin minä voi tuntea noin, omituista ja tavallaan aika mukavaa. <br /><br />Ja joskus saat minut ajattelemaan: oho, eivätkö KAIKKI muka tunne juuri täsmälleen noin? Ja silloin tietysti ymmärrän, etteivät. (Tosi outoa ja jännää!) <br /><br />Viimeisen lajin kirjoitukset ovat kaikkein mielenkiintoisimpia, häpeänpurkukirjoitus niiden joukossa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-47463367487848563742009-04-21T13:14:00.000+03:002009-04-21T13:14:00.000+03:00Timo: "Onko mitään, mikä pakottaisi voimakkaammin ...Timo: "Onko mitään, mikä pakottaisi voimakkaammin ja välittömämmin kontrolloimaan itseä ja toista, kuin häpeän tunne?"<br /><br />Häpeä synnyttää kyllä älyttömän kontrolloinnin tarpeen, joka voi ulottua toisiinkin ihmisiin, jotka koetaan jollain lailla itsen jatkeiksi, kuten omaan lapseen. Toisaalta voimakasta kontrolloinnin tarvetta synnyttävät muutkin tekijät, kuten elämänhalu. Esimerkiksi teininä minua loukkasivat kadulla kulkiessa poikien huorittelu ja vanhempien setien hintatiedustelut, vaikka puhuminen luokitellaan yleensä sananvapauden piiriin, jota ei saa pyrkiä kontrolloimaan. Häpeää nämä menettelyt eivät synnyttäneet, mutta kun pyöritteli mielessään jotain runollista ajatusta, oli kurjaa joutua sillä lailla tempaistuksi markkinatalouteen. En tuntenut häpeää, mutta jollain lailla huutelu aina alensi minut filosofista kauppatavaraksi, jollaisena eläminen ja kärsiminen tuntui turhalta. Jos minulla olisi ollut valta, olisin varmasti keksinyt säädökset, joilla ehkäistään moiset kunnianloukkaukset. Tuollainen häirintä onneksi loppui täysi-ikäistymisen aikoihin, eikä minulle ole täysi-ikäisenä ikinä edes vihellelty tms. Kyllähän aikuisia kaikkiaankin kohdellaan paljon kunnioittavammin kuin koululaisia.tutetitihttps://www.blogger.com/profile/08724354798328641926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-12616535143314714612009-04-21T12:40:00.000+03:002009-04-21T12:40:00.000+03:00Myötähäpeä on ehkä tunteista tragikoomisin. Joku k...Myötähäpeä on ehkä tunteista tragikoomisin. Joku kenties yrittää vapautua häpeästä herättämällä myötähäpeää, ja vastustuskyvyttömät saavat tartunnan...Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-85521558784936878152009-04-21T12:33:00.000+03:002009-04-21T12:33:00.000+03:00...siis lievittää omaa häpeää ja hallita toista. O......siis lievittää omaa häpeää ja hallita toista. Onko mitään, mikä pakottaisi voimakkaammin ja välittömämmin kontrolloimaan itseä ja toista, kuin häpeän tunne? Kenties jotkin konkreettiset pelot ovat tällaisia, mutta olisiko juuri häpeä yhteisöllisen aggression varsinainen sisäistynyt ja fenomenologinen muoto?Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-89428379684371044182009-04-21T12:17:00.000+03:002009-04-21T12:17:00.000+03:00Laitetaan tähän vielä pieni loppukevennys. :) Aiku...Laitetaan tähän vielä pieni loppukevennys. :) Aikuislukioni ruotsin tunnilla oli kerran sanalista erilaisista tunnetiloista. Opettaja käski muutamaa oppilasta täydentämään lauseen: "Jag känner mig oftast..." Kauhukseni hän kysyi minulta, ja sopersin: "Jag känner mig oftast generad." En tietenkään osannut ääntää sitä generad-sanaa oikein ensiyrittämällä, mikä aiheutti vielä lisää häpeää.tutetitihttps://www.blogger.com/profile/08724354798328641926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-5401308795618167162009-04-21T12:10:00.000+03:002009-04-21T12:10:00.000+03:00Heh, tarkoitukseni ei suinkaan ole antaa häpeälle ...Heh, tarkoitukseni ei suinkaan ole antaa häpeälle ylivaltaa! <br /><br />"Eikö sinua nyt yhtään hävetä..." on kieltä, jollaista en itse halua käyttää. Se ilmentää yritystä lievittää omaa häpeää tartuttamalla se toiseen – häpeän luonteen vuoksi sitä ei voi kommunikoida muullakaan tapaa. Näin syntyy häpeällistämisen kierre ja häpeäkulttuuri.<br /><br />Häpeällä on tehtävänsä, mutta siitä tulee helposti virulentti.Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-76176526746588601852009-04-21T12:09:00.000+03:002009-04-21T12:09:00.000+03:00Kiitos, Timo, artikkelista!
"'Kunnia' on hankala ...Kiitos, Timo, artikkelista!<br /><br />"'Kunnia' on hankala sana, mutta ounastelen, että kunniasta puhuminen tarkoittaa aina häpeän mahdin tai jopa ylivallan tunnustamista."<br /><br />Minä en kyllä määrittele häpeää läheskään noin laajasti. Kuten edellisessä keskustelussa totean, en ole vuosiin kyennyt tuntemaan häpeää juuri missään tilanteessa, mutta kunniaani on edelleen mahdollista loukata. Ajattelen kunnian liittyvän yleisemmin tuohon toisen rajojen loukkaamiseen, jonka Jepa mainitsi. Kun esimerkiksi minusta levitetään julkisesti perättömiä huhuja, se ei aiheuta minussa pienintäkään häpeän ailahdusta. Toiminta ei pääse vaikuttamaan tunnetasolla asti, mutta tiedän sen vaikuttavan sosiaaliseen asemaani, ja siksi kunniaani on loukattu. Jos kouluvierailua isännöivä/emännöivä opettaja kirjoittaa palautekaavakkeeseen asiattomuuksia, sekin tietyllä lailla loukkaa kunniaani. Häpeää en kykene tuntemaan, koska olen tehnyt parhaani, mutta monimielinen palaute aiheuttaa tietynlaista epävarmuutta, joka vaikuttaa (onneksi vain tilapäisesti) toimintakykyyni. Sama juttu silloin, jos joku tutkimustani ymmärtämätön professori perusteettomasti lyttää työni. Varsinkin julkisesti annettuna tuollainen perusteeton musertaminen kajoaa sosiaaliseen integriteettiini ja on siten samankaltaista kunnian loukkaamista kuin selän takana huhuilu. Näin huolimatta siitä, että siihen ei minulla liity minkäänlaisia tunteita ärtymystä lukuun ottamatta. Ärtymys on kai etologisesti tyypillisin reaktio siihen, kun omia rajoja loukataan... ellei sitten kyseessä ole saalistaminen, jolloin normaali tunne lienee pelko ja sitten tunteiden kuolema, kun pelko ylittää kokemisen rajat. Kunniaani loukkaisi mielestäni myös se, jos joku alkaisi taas tehdä minulle fyysistä väkivaltaa. Häpeää tuskin tuntisin edes silloin, jos minut raiskattaisiin jollain erityisen häpeällisellä tavalla, mutta kehoni rajojen loukkaaminen vaikuttaisi taatusti muulla tavoin tulevaan toimintakykyyni. Olisiko häpeä sitten yksi mahdollinen tapa reagoida omien rajojen loukkaamiseen? En pitäisi sitä noin perustavanlaatuisena kuin sinä, koska eläimen rajoja voi loukata, vaikka se ei kykenisi tuntemaan häpeää. Ehkä olen palannut lähemmäs selkärankaisten enemmistön tunne-elämää, kun ei kunniani loukkaaminen enää herätä mitään niin spesifiä tunnetta kuin häpeää. :)tutetitihttps://www.blogger.com/profile/08724354798328641926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-60023552885141472642009-04-21T11:07:00.000+03:002009-04-21T11:07:00.000+03:00Huooh, en taatusti tahdo antaa sille itse ylivalta...Huooh, en taatusti tahdo antaa sille itse ylivaltaa :)<br /><br />Tämä kohta itseäni edelleen raassaa: <br />Yksi niistä on: "Eikö sinua nyt yhtään hävetä/Kyllä sinun nyt pitäisi hävetä, kun olit noin kärsimätön/tuhma/ajattelematon?" . . . Tuo lause kai olisi sanoitettavissa uudelleen näin, jotta se vastaisi artikkelin näkemystä häpeästä ja syyllisyydestä: "Etkö nyt tunne syyllisyyttä/sinun pitäisi tuntea syyllisyyttä, kun käytät häpeäntunteen liipaisemia käytösmalleja."<br /><br />Ehkä se sanallistus voisikin olla "eikö sinun nyt pitäisi alistua, romahtaa ja madella tai ainakin jähmettyä kauhusta, kun häpeäntunne kerran on iskenyt sinuun kyntensä". <br /><br />Mutta siihen juuri en pysty uskomaan. En tahdo antaa häpeälle sellaista valtaa. Enkä häpeällistäjille - edellisen kirjoituksen kommenttilaatikossa Tutetiti sanallistaa häpeällistämisen (joka minusta kuulostaa ilonpilaajan toiminnalta) huikean tarkkanäköisesti.<br /><br />Timo, sinä olet tärkeä ihminen ja sinulla on niin paljon annettavaa! Älä siis anna häpeälle ylivaltaa! (Vaikka sen mahtia on tietysti vaikeaa ollakaan tuntematta luissaan ja ytimissään.)Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-52431408049562722892009-04-21T10:57:00.000+03:002009-04-21T10:57:00.000+03:00Hienoa, että artikkeli herätti noin paljon ajatuks...Hienoa, että artikkeli herätti noin paljon ajatuksia. Oli erinäisten sattumien summa, että tutustuin erääseen psykologian opiskelijaan ja sain häneltä kyseisen artikkelin juuri menneenä viikonloppuna. Tuolla jossain seilailee ties millaisia tärkeitä viestejä, ohittamattomia, jos vain sattuisivat kohdalle.<br /><br />Olemme joskus keskustelleet häpeästä. Jälkeenpäin voin todeta, että häpeän käsite on ollut minulle pitkään hyvin samanlainen kuin artikkelissa, ei tosin yhtä kirkas.<br /><br />"Kunnia" on hankala sana, mutta ounastelen, että kunniasta puhuminen tarkoittaa aina häpeän mahdin tai jopa ylivallan tunnustamista.Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.com