tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post8621583968510176528..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: SivusuuntiaVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-84699323022903088582006-04-03T11:24:00.000+03:002006-04-03T11:24:00.000+03:00niin, minä kyllä pidän valkeakuulaista ihan oikeas...niin, minä kyllä pidän valkeakuulaista ihan oikeasti! en pelkästään nostalgiasyistä.alkmenehttp://www.blogger.com/profile/05848189390285624057noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-85770024368821484072006-04-01T08:11:00.000+03:002006-04-01T08:11:00.000+03:00Hmm, en tiedä, mitä erityisen elinvoimaista tai sk...Hmm, en tiedä, mitä erityisen elinvoimaista tai skeneistä on siinä, että remontoi ja muuttaa ja että on tuttuja, jotka bloggaavat ja että näitä on pakko uskaltautua pyytämään avuksi, sillä isän käsi on kipeä eli voimahommat on hoidettava itse. <br><br>Ihmiselle löytyy tilaa, jos hän kokoaa rohkeutensa ja kävelee sisään ja on ystävällinen. Eikö se niin mene, paitsi ala-asteella. Se on jo ohi, huh.<br><br>Zardoz, osittain se, etten viittaa paljonkaan niihin ystäviin, jotka eivät bloggaa, johtuu siitä, että hyvin moni tällainen ystävä eksplisiittisesti on kieltänyt heihin viittaamisen tunnistettavuuden pelossa. Luulen, että tämä näkyy muissakin blogeissa. Tuota kieltoa on tietenkin noudatettava, jos ystävänsä mielii pitää.<br><br>Jeesus soikoon, tämä ei ole mikään jetset. Olen käynyt viimeisen viiden vuoden aikana ulkomailla vissiin kymmenkunta kertaa ja nekin kaikki Tallinnassa. Kuukausipalkkani on työttömyysturvan luokkaa.Ainoa, missä näyn olevan tätänykyä hyvä, on täysin estoton ihmisten lähestyminen. Niin on tietysti pakko tehdäkin pitkän suhteen loputtua, kun joka päivässä on sen 4-5 tunnin keskustelun mentävä aukko.<br><br>Sillä tavoin kyllä ystävystyy.<br><br>Mutta ei se mikään JET SET ole...Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-51469969196156432412006-03-31T21:15:00.000+03:002006-03-31T21:15:00.000+03:00Usein blogeja selatessa mietin kuinka hillittömän ...Usein blogeja selatessa mietin kuinka hillittömän elinvoimainen skene tämän täytyykään olla. (blogi jet-set?) <br><br>Mietin onko siellä tilaa yhdelle zardokselle. "Voi että! Kunpa voisin olla mukana paperihattu päässä ja smurffilimu kourassa!"<br><br>Mutta ehkä kyseessä on vain illuusio. Vai vuokraatteko te jotain tönöjä, Mikadoja yms "Vain blogilaisten käyttöön!" ?<br><br>On nähtävissä, että lapsena tarjottu usko rapisee viimeistään jossakin iässä. Mitä silloin tajutaan / miksi näin käy? Yksi asia, mikä johtaa valmiiden vastausten kyseenalaistumiseen yhteiskunnassa, on minusta terve ylpeys. Ihminen tahtoo pärjätä omillaan, myös ajatuksellisesti. Eristäytyminen on vain terve reaktio, mutta kuinka kauan riittää asioita, joista voi eristäytyä?! Jossakin vaiheessa sitä on maailmankaikkeuden keskellä, "out there in the wild, on your own". <br><br>Se varmasti hetken tuntuu jännittävältä, mutta monille tulee tarve opetella takaisin sosiaalisuus. Antavatko sen muut ihmiset pikku opetuksien muodossa, vai elämän ykseys ja tosiasia, että elämä on irrotettu sinulle "lainaan", jonka palautat — halusit tai et — takaisin äiti luonnolle... kun muistetaan, että ennemmin tai myöhemmin meistä jokainen senkin tekee, ei olekaan enää aivan itsestään selvää, että riittää elää. Pikemminkin sen tahtoisi unohtaa ja pitää sillä välin vähän hauskaa. Aletaan kaivata tunteita (tai "konkreettisia ajatuksia" abstraktin elämän tilalle. Ihminen ei edes sivistysvaltiossa pärjää / selviydy ilman toisia. Tosin hän voi pyrkiä elämään mahdollisimman "sokeana", rutiinia tai kaavaa, tunkeutumatta pintarakenteen alle todellisuuden syvärakenteisiin. En nyt aio puhua siitä, vaan tuntemattoman kohtaamisesta. Jos nimittäin ottaa koko elämän huomioon, pinta nielee joka tapauksessa sisäänsä jokaisen meistä: me olemme keskellä kaikkea, halusimme tai emme.zardozhttp://www.zensoundcheck.comnoreply@blogger.com