tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post8473166553507684925..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Päivät kiitävätVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-76474907917053869012009-07-24T08:19:24.286+03:002009-07-24T08:19:24.286+03:00Juha, olen varmasti maailman huonoimpia ihmisiä an...Juha, olen varmasti maailman huonoimpia ihmisiä antamaan mitään lemppausvinkkejä. :D Itse saatan vain yksinkertaisesti lakata ottamasta yhteyttä ja ehkä vastata yhä lyhyemmin toisen viesteihin, jos minusta tuntuu, ettei toinen kykene käsittelemään sen sorttista informaatiota. Jos taas minusta tuntuu, että toinen pystyy käsittelemään sellaista informaatiota, että minulle tulee paha olla hänen seurassaan, en useinkaan halua kipsuttaa tieheni, koska ajattelen, että asiat voidaan kenties vielä saada paremmalle tolalle. <br /><br />Mutta olen kyllä aika huono ajattelemaan toisia "säälittävinä ihmispoloina". Ennemminkin ihmisinä, joilla on hyvin erilaiset oletukset ystävyys- tai rakkaussuhteista kuin itselläni: ei se väärin ole, mutta ei se tunnu tässä ja nyt ja mun kanssa toimivan myöskään.<br /><br />Heh, en voi tosiaan oikein nettitreffatakaan, koska silloin kun kokeilin sitä kaksi kertaa, jouduin hahmottamaan, että mulle on niin vaikeaa sanoa ei kiitos ja tuottaa toiselle mahdollinen pettymys (toinen treffi pettyi kun sanoin, että olen mieluusti sen kaveri mut siinäpä se) noin isossa ja tärkeässä asiassa, että on parempi, että tapaan mahdolliset suhdeviritelmät muuta kautta, sillä lailla että tiedän alusta saakka olevani kys. ihmisestä kiinnostunut muutenkin kuin kaveruusmielessä. <br /><br />Ei oo helppoa kellään... ;)<br /><br />Mutta kun tietää, että oikeasti ei halua olla jonkun kanssa tekemisissä ja että siitä tulee paha olo, jotenkin aina vain saan sen etäisyyden. Toki aika suoraan puhuminen auttaa asiaa. Mutta onhan se hiton vaikeaa, jos toinen vaikuttaa vastaanottamattomalta tai drama queenilta.<br /><br />Ja joo, blogin saa kyllä tuhottua. Laupias taivas. En usko, että MIKÄÄn voi mennä NIIN vikaan...;)<br /><br />Suklis, musta semmoinen kaverirakkaus on ihan edellytys! Kiva kuulla, että sustakin! Vaivautuisin kuoliaaksi ruusujen ja skumpan keskellä! :DVeloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-23657039623766584292009-07-23T00:52:20.132+03:002009-07-23T00:52:20.132+03:00"peittoaa mennen tullen jäykistelyt pöytäliin..."peittoaa mennen tullen jäykistelyt pöytäliinaravintoloissa, romanttiset kahdenkeskenkäpertymiset ja muun statuskaman."<br /><br />Tämä on ehkä vähän asiasta kymmenenteen, mutta menköön! <br /><br />Itse olen joskus tuntenut jotain outoa syyllisyyttä (!) siitä, että mun ja miehen suhde on niin.. no, kaverillinen, toverillinen, ystävällinen, sano sitä miksi vaan. ;) <br /><br />Jotenkin tuntuu kuin maailma tuolla jossain sanoisi, että sen on oltava _jotain muuta_, juuri sitä shampanja ja ruusut-osastoa. Mutta onko se kenelläkään sitä, oikeastaan? Romanttinen seksi muuttuu temmeltämiseksi ja viettelyt leikeiksi.. Mun mielestä se on kuitenkin aika LUONNOLLISTA..<br /><br />Hih, hyvää vuosipäivää teille! :) Pääasia on, että se on OMANNÄKÖINEN juttu.suklaahirviöhttps://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-26064356247371928782009-07-21T21:11:06.373+03:002009-07-21T21:11:06.373+03:00Olin käymässä hiekkakuopalla, omalla tontilla, jon...Olin käymässä hiekkakuopalla, omalla tontilla, jonne pitäisi tulla jotain edes vähän sen kaltaista kuin tämä sinun vihreä hieno mattosi. Yritin opiskella hieman eri toimintoja. Erityisesti yritin selvittää, onko mahdollista saada blogi katoamaan, jos tapahtuu jotain väärää. En oikein vielä varma ole – mutta sen sijaan löysin teräsbetonilohkereiden ja vääntyneiden rautalankojen keskeltä tutun kuvan:)<br /><br />Nyt olen ajatuksissani valmis aloittamaan omaa julkaisutoimintaa. Kohta laitan puvun päälleni ja käyn valokuvaajalla, vaihdan ehkä tapetin väriä. Ja sitten jään odottamaan lukijoita, ystäviä. Jännittää...<br /><br />Mukava lukea kesäkuvaustasi. Vähän hengästyttää. Olet viime päivinä useasti käsitellyt ystävyyttä, lähentymistä, loitontumista. En oikein päässyt mukaan kun olin pidemmällä kesäretkellä länsirannikolla. Mutta toivomuslistalla olisi tämä: "50 ways to leave your lover" -aihe, eli suomeksi "kuinka tahdikkaasti voida sanoa tahdittomalle, että tämä nyt ei ole mitään oikeaa vuorovaikutteista ystävyyttä. Tarkoitan, että eteesi on taatusti jo tullut sellaisia, jotka yrittävät kaikin keinoin tarrautua kiinni. Säälittäviä ihmispoloja, joilla ei ole kykyä tai uskallusta katsoa peiliin. Minulla on noin yleistäen sellainen käsitys, että tässä maailmassa naiset ovat oppineet taitavammin lemppaamaan, ja tietämään hyvin perustelutkin.<br /><br />No jaa, olen tainnut sinun kanssa jo tästä jotain puhuakin. Kuvailet intiaanikesääsi juuri sellaiseksi paratiisiksi, jossa kaikki tasan tietävät oikein ja kepein askelin tulevansa toinen toistaan lähemmäksi, ja sitten kuin yhteisestä merkistä osaavat jäädä juuri oikean matkan päähän.Juha Kankaanpäähttps://www.blogger.com/profile/06731292273975715841noreply@blogger.com