tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post8223166483073834697..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Jaksamismyyttejä ja hermostokemiaaVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-1694067875598012702010-03-29T06:55:19.032+03:002010-03-29T06:55:19.032+03:00Niin no, keskittymiskyvyttömyyskin vähän riippuu. ...Niin no, keskittymiskyvyttömyyskin vähän riippuu. Kun teen jotakin itselleni mieluista, saatan juuttua siihen tunneiksi hyvinkin helposti. Kirjoja olen mm. lapsesta asti lukenut niin, etten kuule, jos joku yrittää puhua minulle. Oikeastaan kyseessä ei kai ole keskittyminen, joka on ongelma, vaan enemmänkin jonkinlainen vaikeus suunnata toimintansa johonkin tiettyyn asiaan tarpeeksi pitkäksi aikaa, ja jaksaa tehdä niin niin kauan, kunnes se asia on "valmis". Kuten monilla addeilla esim. opiskelu jää helposti kesken, tai opinnot jäävät roikkumaan vuosiksi. (Vaikka tiedänkin addeja, jotka ovat käyneet yliopistonkin ihan ilman lääkitystä tai edes diagnoosia, ja itse olen aina suorittanut kaikki opintoni loppuun.) Nämä nyt ovat niitä näkyvimpiä piirteitä, joita lääkärit kyselevät. Itse mieltäisin sen jatkuvaksi pulinaksi pääni sisällä, pulinaksi, joka ei anna aikaa rauhoittua vaikka yrittäisi, ja vaikka ulospäin vaikuttaa ihan rauhalliselta (kaikki addit kun eivät ole hössöriehujia), niin pään sisällä on menossa kauhea kalabaliikki koko ajan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-32521942663933510982010-03-28T10:24:46.999+03:002010-03-28T10:24:46.999+03:00Uhh, välittäjäaineet... :D
No jaa, en kyllä pidä ...Uhh, välittäjäaineet... :D<br /><br />No jaa, en kyllä pidä itseäni kovinkaan hyvämuistisena. <br /><br />Ihan mahdollista, sanoisin. Tosin juuri tuo keskittymiskyvyttömyys on ihan päinvastaista laitaa. (Minusta valtaosa tapaamistani ihmisistä tuntuu valtavan keskittymiskyvyttömiltä, sillä lailla hämmentävällä tavalla.)Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-80561478273245267032010-03-26T18:34:44.255+02:002010-03-26T18:34:44.255+02:00Tuota, vaikka tämä tuntuu ehkä oman diagnoosini ty...Tuota, vaikka tämä tuntuu ehkä oman diagnoosini tyrkyttämiseltä, ja sitä en haluaisi tosiaankaan tehdä, mieleeni tuli ad/hd. Ainakin tuo lihasjännittäminen ja tekemisen pakko tuntuivat tutuilta. Ja se, että ne ovat olleet sinussa jo lapsena (ja että vanhempasi ovat vieneet sinut lääkäriin asian johdosta). Tosin sinulta tuntuu puuttuvan tykkänään tietynlainen keskittymiskyvyttömyys ja huonomuistisuus. Lisäksi (ainakin tämän blogisi perusteella) olet jo tuntunut saavan aikaiseksi paljon enemmän asioita, kuin kenties "keskiverto" addi. Toisaalta, älykäs addi kykenee kompensoimaan puutteitaan todella hyvin, ja se kompensointi taas saattaa johtaa juuri tuollaiseen "kaikki pitää tehdä täysillä"-tilaan.<br /><br />Minä olen pystynyt rentoutumaan vain, jos olen heittänyt kaiken ihan "läskiksi", eli vakuuttanut itselleni, ettei minusta ole mihinkään, joten ei edes kannata yrittää. Ja sittenkin se on ollut vaikeaa.<br /><br />Tiedän myös ainakin yhden henkilön, jolla luultavasti on ad/hd, ja hän on saanut todella paljon tehtyä elämässään, koska on aikatauluttanut kaiken. Ja on silti iloinen, pirteä, ystävällinen, ja kaiketi onnellinenkin, ja tekee työkseen juuri sitä, mitä haluaa. Ja olen vuorenvarma, että jotakin tekemistä asian kanssa on lapsuudella ja vanhemmilla ja perimällä (itse asiassa, tutkimuksenkin mukaan näin, koska ad/hd-oireet eivät "puhkea" jos kasvuolosuhteet eivät tuo niitä esiin).<br /><br />Vaan johan tästä taas uhkaa tulla pitkä kommentti. Tulipahan vain mieleeni, vaikka tosiaan oli ensimmäinen kerta, kun tuli sinun blogisi kohdalla. Mutta juuri nuo fyysiset oireet täsmäävät niin hyvin. Voihan kyseessä olla tietenkin myös jonkinlainen toisenlainen välittäjäaineiden omituisuus. ;)Anonymousnoreply@blogger.com