tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post803033327314020589..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Argumentoinnista kuin tanssia vainVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-77246884959376191212006-03-09T13:43:00.000+02:002006-03-09T13:43:00.000+02:00Ja tällä kertaa riistän sinut lattialle ja aion ta...Ja tällä kertaa riistän sinut lattialle ja aion tanssia ja laulaa kanssasi. Varo vaan! Siitä tulee hauskaa.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-7098805192590184792006-03-09T10:32:00.000+02:002006-03-09T10:32:00.000+02:00Malja sille (viimeistään huomenna)!Malja sille (viimeistään huomenna)!LLnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-75499810771602829612006-03-09T02:28:00.000+02:002006-03-09T02:28:00.000+02:00No ehkä sinnepäin, joo. En minäkään muuten puhumis...No ehkä sinnepäin, joo. En minäkään muuten puhumisesta pidä, vaikka kehitynkin kai siinä koko ajan. Luulin pitkään, etten osaa yhtikäs MITÄÄN (paitsi ehkä rakastaa). <br><br>Oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen tajunnut, että osaan kirjoittaa ihan riittävän hyvin ja että osaan myös tanssia.<br><br>Se on omituinen tunne. Antaa rohkeutta myös puhumiseen ja ihmisten kanssa ystävystymiseen!Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-13981898034190531632006-03-08T23:01:00.000+02:002006-03-08T23:01:00.000+02:00Ihmismielen tanssisali on älyttömän osuva nimitys ...<b>Ihmismielen tanssisali</b> on älyttömän osuva nimitys tälle blogille. <br><br>Hävettää, mutta tunnustan, että taisin lukea tekstisi liikaa niiden silmien valossa, jotka olivat jääneet kiinni edelliseen ulkonäkökeskusteluun. Mutta jos puhut totta, niin olipa hyvä, että ensin hieman tutustuimme ja skypelauloimme. Olen aina kokenut verbalisoinnin vaikeaksi ja ajattelin pienenä, että voi kun ei tarvitsisi puhua, vain laulaa ja soittaa. Mutta tarkoitukseni ei tietenkään ollut luoda muureja, päinvastoin, ilmaista itseäni paremmin. Sitäkö sinäkin ajat takaa kun peräänkuulutat kehosi luontevaa toimintaa?LLnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-9514027203392466682006-03-08T21:40:00.000+02:002006-03-08T21:40:00.000+02:00Viittaan omaani...Viittaan omaani...Petja Jäppinenhttp://www.ihmiskunta.org/wp/?p=608noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-8611512010432409782006-03-08T17:27:00.000+02:002006-03-08T17:27:00.000+02:00..."häpeälle (ja ehkä ennen kaikkea inhalle t......"häpeälle (ja ehkä ennen kaikkea inhalle toisten myötähäpeän pelkäämiselle) periksi antamista."<br><br>Olisiko niin, että (miltei) kaikki häpeä on toisten myötähäpeän pelkäämistä? Häpeäähän sanotaan sosiaaliseksi tunteeksi, jota pienillä lapsilla ja eläimillä ei ole.<br><br>Esimerkiksi koira ja kissa eivät häpeä, eikä hevonen. Kun koira luimuilee, se luimuilee yhdistelmää pureksittu kenkä & emännän ilme - nämä ovat ennenkin tuottaneet vaikeuksia. Tutkimuksissa koiraa on videoitu - se alkaa "hävetä" vasta kun ovi loksahtaa auki ja emäntä katsoo kenkää - koiralla ei ole yleistettyä toista.<br><br>Ehkä meidän yleistetty toisemme on ylimyötähäpeävä hirviö. Onneksi tuota yleistettyä toista voi päivittää - vaikkei se aina helppoa olekaan.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-65758818779221406102006-03-08T14:56:00.000+02:002006-03-08T14:56:00.000+02:00Ja eräänä päivänä tajuaa, että tulee tanssitunnill...<i>Ja eräänä päivänä tajuaa, että tulee tanssitunnille, ja että salissa muut asettuvat puolapuille ja itse asettaa levyn lautaselle ja neulan levylle. Että käsissä näkyvät selkeästi suonet.</i><br><br>Kas kun sattuikin tänään. Sain juuri kuulla, että päädyn jokiskin aikaa neuvomaan toisia omien tekstiensä ryhdistämisessä, ohjaamaan kirjallisia lopputöitä. Ihmeellisiä töitä alkoi tippua tyhjästä heti kun muutama vuosi sitten päätin lakata pelkäämästä ja häpeämästä. Enhän minä tietenkään osaa erityisen hyvin, mutta häpeämättömyys taitaa olla harvinaista; tekemiseen keskittyminen omien toimiensa tulostensa häpeämisen sijasta johtaa siihen, että muut pyytävät tekemään lisää.<br><br>Siksi juuri ei pidä poistaa jo tekemäänsä: pitää opetella olemaan häpeämättä sitä, poistaminen on häpeälle (ja ehkä ennen kaikkea inhalle toisten myötähäpeän pelkäämiselle) periksi antamista. Tehdystä voi oppia, sitä on syytä useinkin kritisoida jyrkästi, mutta ei jäädä häpeämään. Häpeämiseen keskittyminen häivyttää oppimisen mahdollisuuden näkyvistä, jähmettää ihmisen kyvyttömyyteen, mikä on tehotonta ja harmillista.Eufemiahttp://www.blogger.com/profile/02230931360438851610noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-83436478469179473432006-03-08T14:45:00.000+02:002006-03-08T14:45:00.000+02:00Kirsti, me nyt muutenkin ajattelemme kai aika samo...Kirsti, me nyt muutenkin ajattelemme kai aika samoin monesta asiasta... niin, häpeälle ei saa antaa periksi. Siihen koetetaan kuitenkin tunkea. On vain harattava vastaan itsepäisesti tai saa pian pyydellä anteeksi hengittämistäänkin ja kysyä voisiko tästä ilmasta laittaa pari kolikkoa johokin kolehtikuppiin.<br><br>Mayatar, sinulla on niin ihana nimi. Minäkin olen kova mystifioimaan ja saan tosissani pitää ohjakset tiukoilla etten hurahda milloin minkin elämäntavan mystifiointiin. Esim. fransiskaanimunkit ovat heikko kohtani, samoin eräs Kiovassa maan alla sijaitseva luostari. Hevoset. (Mutta kuinka muutenkaan muuttua hevoseksi?) Jane Goodall. Maalle muuttaneet omenatarhuri-mehiläishoitaja-yrttivilejlijä -runoilijat. Ja niin edelleen. Huoh.<br>Ei kai voi kuin nöyrästi todeta asuvansa edelleen täällä synnyinkaupungissa ja elävänsä päivän kerrallaan hämmästellen, mitähän tästäkin oikein tulee.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-89436196044453477532006-03-08T11:25:00.000+02:002006-03-08T11:25:00.000+02:00Koin jotain surun sekaista kauneutta tämän luettua...Koin jotain surun sekaista kauneutta tämän luettuani.<br><br>Minulla oli lapsena balettipuku, mutta minua ei ikinä viety balettitunneille. Luultavasti se oli vanhempieni mielestä liian kallista. Kyse oli enemmänkin periaatteesta kuin rahan puutteesta.<br><br>Halusin niin kovasti balettitunneille, että aloin lukea balettikirjoja. Luin, luin, luin, pian olin mystifioinut tanssijat edustamaan puhtautta ja täydellisyyttä.<br><br>Tanssijat olivat kaikkea mitä minulta puuttui, mutta en ollut kateellinen tai tuntenut negatiivisia tunteita. Tanssijoiden kauneuteen oli vaikea suhtautua muulla tavoin kuin nöyrästi.<br><br><br>Hymyjä.Mayatarhttp://www.blogger.com/profile/16063489225546303500noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-87522748173387488292006-03-08T11:15:00.000+02:002006-03-08T11:15:00.000+02:00"Mitä nolompi ja typerämpi päre, sen tärkeämp..."Mitä nolompi ja typerämpi päre, sen tärkeämpää, etten poista sitä." Hassua törmätä omaan periaatteeseensa jonkun toisen blogissa. Juuri näin olen itsekin ajatellut. Mutta eilen päädyin poistamaan yhden päreen sen perään kirjoitettujen kommenttien vuoksi, koska minulle alettiin vihjailla että joudun oikeuteen niiden vuoksi. Nyt jälkikäteen harmittaa että reagoin niin herkästi. <br><br>Häpeä on tehokas ohjailukeino ja sitä myös käytetään ahkerasti siihen tarkoitukseen. Siksi olen pitänytkin tärkeänä karaista itseäni kestämään häpeää. En halua tehdä elämässäni yhtään ratkaisua joka perustuu haluun välttyä häpeältä. (joskus varmaan silti sorrun siihen kyllä)Kirstihttp://www.k.ellila.vuodatus.net/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-84284171423673460352006-03-08T09:29:00.000+02:002006-03-08T09:29:00.000+02:00Jaha, ehkä alan kutsua itseäni Lux Humanan ja Hypn...Jaha, ehkä alan kutsua itseäni Lux Humanan ja Hypnopoliittisen tanssitytön lisäksi myös Ihmismielen tanssisaliksi. :D<br><br>Mutta vakavasti - LL dear, ei tämä ole oikeastaan kirjoitus ulkonäöstä vaan kehon ja argumentaation toimivuudesta ja siitä, mihin tiettyyn aika spesifiin asiaan keskittyminen saattaa johtaa. (Eikö olekin hullua ja hieman surullista, että systemaattista ajattelua pidetään spesifinä toimintana?) <br><br>Minä ajattelen kehoa jonain muuna kuin valokuviin jähmetettynä kauneuskilpailujen osanottajana. Sen on koetettava asettua niin, että se jaksaisi mahdollisimman hyvin palvella muita. Silloin selkärangan väärä asento on vakava mutta. Samalla tavalla mielen kanssa. Mutta alan vähitellen hahmottaa, kuinka vaikeasti lähestyttävän ihmisen tällainen fiksaatio minusta tekee. Viime syksynä Kissa suuttui minulle monet kerrat, kun syvähengittelin ja venyttelin samalla kun hän puhui minulle. Moni muu suuttuu, kun esitän heille kysymyksiä heti kättelyssä. Ehkä se on samaa kuin koin keikallasi... olin aivan vakuuttunut, ja sitten äkkiä säikähdin, että herranjumala, tuo nainen on istunut keittiössäni ja minä hänen keittiössään, ja hän laulaa noin, apua, mitenkä tässä on näin käynyt. Jos olisin kuullut sinun laulavan ensin, en olisi IKIMAAILMASSA uskaltanut pyytää sinua soittamaan pianoa skypelauluun.<br><br>Tosin ehkä nyt kun alan hahmottaa näitä huvittavia käyttäytymisen estoja, saa niitä myös purettua. Asioita ei voi muuttaa tietoisesti ennen kuin muutoksentarpeen havaitsee. Jotta havaitsisi, on tutkittava. <br><br>Tony, luulen että tuossa saattaa olla perää. Mutta eikö itsensä edustaminen NIMENOMAAN pahassa ole sitä, mitä voisi sanoa moraaliseksi suoraselkäisyydeksi? Se, että joutuu kohtaamaan sen, että on tehnyt väärin, analysoimaan tilanteen, ja sitten toteamaan, ettei tahtoisi mennä uudestaan samaan halpaan.<br><br>Koska menneisyyttähän se vain on. <br><br>On tietysti totta, että moni ihminen ajattelee, ettei ihminen koskaan voi muuttua ja sikäli menneiden erheiden esillä pito saattaa olla näiden ihmisten kanssa ystävystymisen suhteen tyhmä strategia. Mutta haluaisinko ystävystyä ihmiseen, joka tuomitsee toiset näiden menneen, ei nykyisen, perusteella? Todennäköisesti en. Enkä minäkään usko, että ihmisen perustemperamentti muuttuu, mutta käytösmallien muutokseen uskon kyllä, etenkin jos kyseessä on ns. "mieleltään terve" yksilö. <br><br>Enpä tiedä. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka olisi virheetön. Sinänsä virheellisyydestä on turhaa purnata. Olennaista on, miten virheisiin suhtautuu, haluaako niistä oppia vai ei.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-27994493508681480492006-03-08T06:23:00.000+02:002006-03-08T06:23:00.000+02:00Mielenkiintoista pohdintaa. Miksi niin harvoin löy...Mielenkiintoista pohdintaa. Miksi niin harvoin löydämme miesten vastaavia pohdintoja kehon ja pääkopan ristiriidoista? <br><br>Huikeita tekstejä täällä blogissa, joskus jopa ylivyöryviä filosofointeja, sanojen abstraktiaa. Kun tänne tulee, tuntuu kuin tulisi Ihmismielen tanssisaliin.tuulihttp://www.blogger.com/profile/11202938830932631283noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-63072146132858624082006-03-07T23:23:00.000+02:002006-03-07T23:23:00.000+02:00Hätkähdin, kun saavuin tänne pian kirjoitettuani ...Hätkähdin, kun saavuin tänne pian kirjoitettuani oman ulkonäkökirjoitukseni. <br><br><i>"Tämä on elämäni merkitys nyt kun minulla ei ole rakkautta muuhun kuin musiikkiin ja sanoihin ja kaukaisiin olioihin jotka eivät osaa vastata rakkauteeni. Ja kehoon, jolle annan anteeksi, kerta toisensa jälkeen, sen kyvyttömyyden olla sellainen kuin joku toisaalla on joskus keksinyt ideaalisen naisenkehon olevan. Ja sanoihin, jotka menevät itsepäisesti pieleen kerta toisensa jälkeen, alkavat laverrella ja torailla, vaikka niiden pitäisi oikeastaan sanoa ainoastaan, että hyvyyteen on matkaa, on ponnisteltava, annahan kätesi tänne, kulkekamme yhtä matkaa lumista katua lampunkiilojen ali, tänä yönä emme odota joukkoliikennettä vaan menemme itse, yhdessä, ja annamme lumen kerrostua hatuillemme hassuiksi räystäiksi, tanssahtelemme ja mietimme lumen katoavaisuutta."</i> <br><br>Tämähän on kuin jostain klassikkoromaanista. <br><br>Ulkonäkökompleksit eivät mene kyllä yhtään yksiin sen Veloenan habituksen kanssa, johon olen tutustunut. En oikein meinaa uskoa todeksi, että epäröisit ulkomuotoasi yhtään sitä tavanomaista "oih, voih, eijei"-voihkinaa enempää.LLnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-67550949875234600532006-03-07T22:47:00.000+02:002006-03-07T22:47:00.000+02:00Olen jossain yhteydessä todennut (viisaampieni per...Olen jossain yhteydessä todennut (viisaampieni perässä ilmeisesti) että ihmisen on vaikea edustaa itseään pahassa. Häpeälliseksi koetut asiat koitetaan piilottaa. Siksi ehkä tuhotaan kiusallisiksi koettuja postauksia, ellei jopa kokonaisia blogeja.<br><br>Toisaalta, jos altistaisimme itsemme häpeälle, emmekä yrittäisi piilottaa sitä muilta ja kaikista vähiten itseltämme, niin meidän olisi helpompi hyväksyä muiden virheellisyys. On hirmu opettavaista joutua häpeämään ja jättämään oma "huonoutensa" esille. Tulikohan tämä sanottua nyt niin kuin tarkoitin. Ehkä.Tonyhttp://www.blogger.com/profile/17414046579187508187noreply@blogger.com