tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post742923279332408365..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Lispector & subjektiminäVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-24915102982388908622009-04-20T10:24:00.000+03:002009-04-20T10:24:00.000+03:00Peirce onkin kaikkien gradusetieni ja -tätieni iso...Peirce onkin kaikkien gradusetieni ja -tätieni isoisä... :) Ei yllätä siten lainkaan!Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-52143270909756219752009-04-19T12:57:00.000+03:002009-04-19T12:57:00.000+03:00Oma gradusetäni Peirce kirjoitti myös aikoinaan si...Oma gradusetäni Peirce kirjoitti myös aikoinaan siitä, miten sanat ja muut merkit elvyttävät tulkitsijan mielessä tuttuja mielikuvia, synnyttävät alkuperäisestä yhteydestään irtautuneen näyn, äänen, maun, hajun tai muun aistimuksen reminisenssin.tutetitihttps://www.blogger.com/profile/08724354798328641926noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-85465250748200593752009-04-19T08:32:00.000+03:002009-04-19T08:32:00.000+03:00Muistaakseni Sandra Rosenthal on kirjoittanut tuos...Muistaakseni Sandra Rosenthal on kirjoittanut tuosta sanojen omiin mielikuviin ja niitä kantaviin kehollisiin kokemuksiin paikantumisesta hyvin ymmärrettävästi ja kauniisti. (Kummallista, nimi sinkoaa kipinöiden tajunnan tummuutta vasten; mistä se tulee? Miksi muistan sen?) <br /><br />Hassua, joskus asiat loksahtavat kohdalleen. Rosenthalin tapauksessa niin kävi monessakin kohdin. Tuossa, miten omat kokemukset kuvittavat tai taustoittavat sanat ja sitten siinä, miten subjektiivisuus tuntuu äkisti asioiden muuttuessa, ihmisen yllätyessä. Ja siinä, miten symbolinen ja kehollinen limittyvät ja vuorottelevat: sana viittaa aiempaan keholliseen tuntuun ja sitten ajateltuna suuntaa tulevien kehollisten tuntemusten mahdollisuuksia... ei ole mahdollista erottaa omiksi sfääreikseen mieltä ja kehoa.<br /><br />Hassua, olin pitkäksi aikaa unohtanut tuon nimen. Valmistumisessa on konut puolensa: kun gradukirjallisuutta ei samoa kaiken aikaa, asiat tuppaavat unohtumaan. Kauhistus, valmistumisesta on jo kolme vuotta. Minun pitää viikon kuluttua luennoida niistä asioista. <br /><br />Ehkä ne ehtivät ennen sitä palautua, kun vähän lueskelen...Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-48167277895567780722009-04-18T08:11:00.000+03:002009-04-18T08:11:00.000+03:00Kuinka läheltä tämä kulkeekaan myös omia kirjallis...Kuinka läheltä tämä kulkeekaan myös omia kirjallisuuden opintojani, kirjallisuusteorioita, varsinkin strukturalismia ja semiotiikkaa (eli merkkioppia). Itse olen viehättynyt siitä ajatuksesta, kuinka merkit (sanat, symbolit, käsitteet) muokkaavat näkemystämme siitä, mitä maailma ympärillämme on. Ja kuinka sana, joka kuvaa jotakin, ei itse asiassa <I>ole</I> se asia, jota se kuvaa, vaan vain mielikuvamme, käsityksemme siitä.<br /><br />Minäkin jumiudun tuijottelemaan asioita ympäristössäni ja ihmettelemään niitä. Joskus ihan vain kauniita juttuja (omasta mielestäni kauniita siis, ei ehkä yleisen kauneuskäsityksen mukaisia) tai sitten mielenkiintoisia. Juuri myös näköharhoja, näön harhoja.<br /><br />Teimme opistolla harjoituksen runokurssilla, jossa katsoimme toista ihmistä suoraan silmiin niin tiiviisti kuin mahdollista. Minä koin siinä merkillisen elämyksen. Näköni muuttui, se vaihteli mustavalkoisesta värilliseen, ja lisäksi siihen tuli <I>emboss</I> ilmiö, tuttu esim. Photoshopin filttereistä. Tuijottelin siinä toista ihmistä silmiin, mutta näin oikeastaan vain oman reaktioni ja silmieni reaktion ja pohdin sitä. Johtuiko tuo kummallisuus hajataitostani, likinäköisyydestä vaiko silmien väsymisestä, en tiedä. Mutta mielenkiintoista se oli.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-83977084549720597752009-04-18T07:53:00.000+03:002009-04-18T07:53:00.000+03:00En oikeastaan tiedä, voisiko ihan ilman teorioita ...En oikeastaan tiedä, voisiko ihan ilman teorioita ajatella. Mutta ainakin tahtoisin välttyä tarrautumasta niihin kynsin hampain, siinä määrin, että suljen silmäni ja korvani joiltakin asioilta vain siksi, että tietty teoria, joka on kääntänyt pääni johonkin suuntaan, ei osaa virittää minua vastaanottavaiseksi noille näyille ja äänille. <br /><br />Luin eilen taas Science Dailya verkossa ja naksahdin taas niihin havaitsemista ja mielikuvitusta käsitteleviin tutkimuksiin,jotka osoittavat ikävän selvästi, miten voimakas vaikutus tapahtumien havaitsemiseen mielikuvilla on. Ja mitä muuta nielaistut teoriat ovat kuin mielikuvia (olkoonkin että ne koettavat setviä maailmaa, huooh)?<br /><br />Oh, gradupiina... :DVeloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-61381803271914229842009-04-17T22:52:00.000+03:002009-04-17T22:52:00.000+03:00"Jos kaikki on yhtä, jos kaikki on todella yhtä, s..."Jos kaikki on yhtä, jos kaikki on todella yhtä, siitä ei tarvitse muodostaa mitään teoriaa.<br /><br />Miten helpottavaa."<br /><br />Kuinka hieno kiteytys! Tuo ajatus kiehtoo minuakin voimakkaasti. (Siksi haluaisin pullauttaa graduni ulos ennen kuin päädyn täyteen teoriakielteisyyteen, mutta jatkuvasti tekisi mieli ajatella avarammin, ilman teorioita. Tai sitten kyse on ihan tavallisesta gradupiinasta :D )Odelmahttps://www.blogger.com/profile/06833893901759616330noreply@blogger.com