tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post6826998149797043152..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Taidetta ja todellisuuttaVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger18125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-33437688626989854112006-03-09T22:05:00.000+02:002006-03-09T22:05:00.000+02:00Kiitos linkistä, darling!Kiitos linkistä, darling!Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-51357158052861469132006-03-08T13:03:00.000+02:002006-03-08T13:03:00.000+02:00Valaistumisesta ja kielestä: "On the terms of...Valaistumisesta ja kielestä: <br><br>"On the terms of this essay, the claim to have transcended language is distinct from the claim to a kind of experience that is prior to conceptual reflection. Understood in this way, the experience of "sudden awakening" in Zen is immediate, but only in the sense that it is not mediated by self-conscious reflection on the part of the experiencer. It is, however, thoroughly interpenetrated by the forces of linguistic shaping that are communicated through the institutions, practices, and beliefs of the community and its underlying tradition. While a great deal of experience is, in fact, prior to conceptual reflection, none is prior to the norms, values, and language of the culture within which the experiencer has been raised."<br><br>http://www.thezensite.com/zen%20essays/Rethinking_Transcendence.htmAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-18567792430634015992006-03-07T13:59:00.000+02:002006-03-07T13:59:00.000+02:00Hippunen taiteesta, ja ehkä vähän todellisuudestak...Hippunen taiteesta, ja ehkä vähän todellisuudestakin. On houkutteleva ajatus sijoittaa todellisuus ja taide samalle jatkumolle, missä nämä muodostaisivat toistensa vastakohdat. Mielenkiintoista on kysyä, mitä tässä jää todellisuuden ulkopuolelle ja taiteen tehtäväksi. Tekisi mieli sanoa, että taiteelle jää tuonpuoleinen, ei missään kuolemanjälkeisessä merkityksessä, vaan siinä, että todellisuudessa on oma mysteerinsä ja salattu ulottuvuutensa, joka ei tule arjessa välttämättä ilmi, tai sitä ei huomaa tai osaa katsoa tai osaa kiinnittää siihen huomiota. Taide olisi portti tähän toiseen maailmaan, siihen pyhään mikä arjessa on.<br><br>Niin, taiteen tehtävä olisi siis lumota, tehdä näkymätön näkyväksi. Ehkä taide voi toimia tajunnan laajentamisena, tietoisuuden lisääjänä, opettajana ja ystävänä. Ehkä taide voi olla ensimmäinen sysäys johonkin syvempään. Ehkä taiteen tekeminen, tai siitä nauttiminen, voi olla elämisen riemua, sitä olennaisinta ihmisen elämässä, oman ihmisyytensä ja itsensä toteuttamista.<br><br>Ehkä taide voi sävyttää todellisuuden maagiseksi realismiksi, uneksi josta unelmoi, uneksi josta ei tahdo herätä.vanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-6463393923947941222006-03-07T03:15:00.000+02:002006-03-07T03:15:00.000+02:00En minä ole jameslainen, pois se minusta :D.Kun Ja...En minä ole jameslainen, pois se minusta :D.<br><br>Kun James-setä ei pohdi tuota evoluutiota toisin kuin Dewey ja GH Mead. Luultavasti olen kaikista eniten meadilainen... siinäpä vasta loistotyyppi. Parasta Meadissa on tietysti se, että psykologeista se on filosofi, filosofeista sosiologi ja sosiologeista psykologi - hih.<br><br>Vaikka tietenkin minua ihastuttaa kaikista eniten tuo seikka, että Mead pidätettiin siveettömyydestä hänen lenkkeillessään juosten satiinishortsit jalassa Chicagon yliopistokampuksella joskus sata vuotta sitten - ja että setä Deweyn piti tulla hänet lunastamaan vankilasta, jossa ei uskottu Meadin vakuuttaessa olevansa filosofian & psykan laitoksen proffana... koska eihän professorit sillä lailla esiintyisi.<br><br>Joo, varmasti Notes on parempi. Tuollainen käsitys mullakin on aina ollut ja herätin joskus pahennusta kirjoittamalla siitä esseenkin filosofian ainejärjestölehteen - tosin yleisemmällä tasolla, eli miksi filosofian pitää kuunnella runoa. <br><br>Emersonista olen lukenut oikeastaan aika vähän vaan. Cavellin kautta lähinnä. Pitäisi varmaan lukea enemmän.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-60706379285680941522006-03-07T00:31:00.000+02:002006-03-07T00:31:00.000+02:00Kiva tietää. Minäkin olen Stevens-fani. Tein käytä...Kiva tietää. <br><br>Minäkin olen Stevens-fani. Tein käytännössä kaikki esseetsuoritukset opiskeluaikana hänestä...ennen kuin vaihdoin renessanssitutkijaksi graduvaiheessa (no okei, oli toi retoriikka siinä mukana koko ajan).<br><br>Mulla on jossain mieletön kohellus-essee jossa todistan että Notes Toward a Supreme Fiction on tärkeämpi kuin Sein und Zeit (mutta mikäpä ei olisi).<br><br>Ja minähän olen poeettinen pragmaatikko Harold Bloomin tarkoittamassa mielessä, sikäli kuin sinä tuota Deweytä heiluttelet - olen täällä Emersonin, Whitmanin ja Hawthornen puolella...te siellä Jamesin ja muiden kanssa...hu huu! :DTMhttp://www.blogger.com/profile/17734542001141640025noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-3285374540320027312006-03-06T21:17:00.000+02:002006-03-06T21:17:00.000+02:00TM hyvä, en viitannut sinuun. Älä siten ole pahoil...TM hyvä, en viitannut sinuun. Älä siten ole pahoillasi. Paitsi etteihän sitä kukaan enää usko... paitsi se, joka tunnisti tästä itsensä OIKEIN. Tämä kirjoitus on kaikkinensa hyvä osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun kirjoitetaan jostakusta nimeä mainitsematta. Itseensä ottavat sivullisetkin.<br><br>TM, älä huoli, siis. Ainakin mulle olet antanut positiivisen ja rennon kuvan (vaikken blogiasi jaksakaan aktiivisesti seurata... ääh... miten tässä nyt olla kohtelias...eh, mutta tuo on totuus. Kun en ole kovin kiinnostunut suomalaisen runouden kentästä, vaikka itse kirjoitankin virtuaalilaatikkoon. Hmm. Miksihän en ole. En tiedä. Saila Susiluodosta kyllä tykkään. Kai minä vain olen liian addiktoitunut Stevensiin... tunnen itseni tällä hetkellä täydeksi ääliöksi-)<br><br>No niin, hyvä on, kaikki suuttuvat nyt minuun. Suuttukaa. <br><br>Minä en kyllä jaksa olla vihainen kellekään. Kunhan vähän purin paineita, kun alkoi vituttaa se kun Hurina alkoi epäillä blogiaan manipulaatioksi. Kun vielä toinen ystäväni Viive alkoi hänkin oireilla samaa sanomattomuuden taakkaa, aloin toden teolla pänniytyä JA TIETYSTI koin manipulaatiosyytösten kohdistuvan myös itseeni ja tämä oli parin päivän harkinnan jälkeinen murinani takaisin. Ei kovin tyylikäs mutta anyways.<br><br>KOSKA minusta jako taide- ja realityblogeihin kusee ja reality ei tarkoita manipulaatiota. Manipulaatiota kun voi olla myös se ETTEI kirjoita jostakin, eikö vain?<br><br>SE ON TÄSSÄ POINTSINA - se, ettei kirjoita jostakin tai ei voi kirjoittaa jostakin on myös manipulaatiota. <br><br>JOKO KAIKKI KIRJOITTAMINEN TAI EI MIKÄÄN KIRJOITTAMINEN ON...<br><br>Mur. Nyt on murinat muristu. Anteeksi vaan, mutta alkoi vituttaa liikaa.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-76985909401421080002006-03-06T21:00:00.000+02:002006-03-06T21:00:00.000+02:00Siunatut rakenteet, juoni ja riimi -- mikseivät ne...Siunatut rakenteet, juoni ja riimi -- <br>mikseivät ne auta lainkaan nyt<br>kun tahdon luoda<br>kuvitelman enkä muistelmaa?<br>Kuulen oman ääneni äänen: <br>ei maalarin näkö ole linssi, <br>se värisee syleilläkseen valoa. <br>Mutta joskus kaikki mitä kirjoitan <br>silmäni virttynein taidoin <br>on kuin valokuva, <br>räikeä, hätäinen, myllätty, <br>elämästä nostettu<br>mutta faktoin halvaannutettu. <br>Kaikk'on väärinliittoumaa. <br>Mutta miksen vain sanoisi mitä tapahtui? <br>Rukoile tarkkuuden armoa <br>jonka Vermeer antoi auringon valaisemalle<br>varkain vuoksen lailla kartan yli karkaavalle<br>tytölleen täynnä kaipausta. <br>Olemme, raukat, ohimeneviä faktoja, <br>näin varoitettuja antamaan <br>valokuvan hahmoille <br>elävän nimensä. <br><br>- Robert LowellTMhttp://www.blogger.com/profile/17734542001141640025noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-72845676839359633462006-03-06T20:36:00.000+02:002006-03-06T20:36:00.000+02:00Hyvä Veloena, sanot, että "olisi kyllä mukavi...Hyvä Veloena, sanot, että "olisi kyllä mukavinta blogata ihmisistä suoraan näihin viitaten. Sillä eikö meidän kuitenkin pitäisi toimia vain tavoin, jotka kestävät päivänvalon?"<br><br>Niin olisi. Mutta minulle on sanottu, esimerkiksi, että "näistä asioista ei voi puhua julkisesti" - ja vieläpä, että "on varottava julkisuuskuvaa". On siis kunnioitettava ihmisten toiveita. Monet kokevat myös liiallisen rääppimisen oman pesän likaamisena - mutta eivät sanoisi sitä koskaan suoraan. Tällaista tämä on, huoh. <br><br>Tuli mieleeni, että jos satuit viittaamaan tuolla heitollasi "katkeraan sävyyn tähtikultista" omiin kirjoituksiini, se tekee minut kovin kovin surulliseksi. En ole tietääkseni ikinä ollut katkera minkään suhteen. Ja kun esimerkiksi Tuleen keräsin vaivalla juuri ison jutun julkaisemattomista runoilijoista. <br>Toivon siis, ettet viitannut minuun - mutta ei tullut mieleeni ketään muutakaan joka olisi puhunut "instituutioista". <br>Sävyn ymmärtäminen on valitettavasti hankalaa, ja jostain syystä minä olen aina ollut oikein hyvä luomaan itsestäni vääränlaista kuvaa.<br><br>:(TMhttp://www.blogger.com/profile/17734542001141640025noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-50716787133753997732006-03-06T18:51:00.000+02:002006-03-06T18:51:00.000+02:00Niin toki, sympata ja miettiä kuinka auttaa. Mutta...Niin toki, sympata ja miettiä kuinka auttaa. Mutta tässä voi olla kyseessä selvä tempperamenttierokin, tai muu sellainen: en suinkaan aina eläydy. Joskus eläytyminen vaatii jopa ponnistusta, joskus se ei onnistu ollenkaan. Aina se ei ole tarpeenkaan. Saatan siis tunnistaa kärsimyksen ja olla siitä pahoillani ilman, että osaan eläytyä siihen - miten tämän nyt tajuttavasti sanoisi - rakenteellisesti? Esimerkiksi näen mustasukkaisen ihmisen ahdistuksen, tunnenkin sen itsessäni jonain kuristavana, olen pahoillani, tunnen halua auttaa - mutta en eläydy, en sillä tapaa, että mielestäni riittävästi tajuaisin kokemuksen jonain niin ylivoimaisena, kuin mitä se tuntuu toisille olevan.<br><br>Yleisemmin solidaarisuudesta puhuttaessa taas on selvää, ettei minkään kstävän solidaarisuuden voida ajatella perustuvan empatian kokemukselle, ei pelkästään sille: jotta niin voisi olla, empatian kokemuksen täytyisi olla kaikilla yhtä välitön ilmiö kuin se näkyy sinulla olevan. Eikä niin ole.Eufemiahttp://www.blogger.com/profile/02230931360438851610noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-22439159788759110712006-03-06T18:30:00.000+02:002006-03-06T18:30:00.000+02:00Tuo solidaarisuus kuulostaa hienolta, mutta täytyy...Tuo solidaarisuus kuulostaa hienolta, mutta täytyy myöntää, etten ymmärrä siitä pätkääkään... kun yritän ymmärtää jotakuta, alan heti sympata sitä ja miettiä, kuinka auttaa.<br><br>Tavallaan ikään kuin kognitiivisesta siirtyy välittömästi luiskis vaan johonkin sfääriin, jossa ei voi olla osallistumatta kärsimykseen.<br><br>Mulle on kyllä sanottukin, että olen yliempaattinen jne. ja minun on vaikeaa olla pahoinvoivassa seurassa koska kiskoudun sinne itse heti myös. Ehkä tämä liittyy siihen tiettyyn rajattomuuteen, joka sosiaalisissa tilanteissa vallitsee. Samalla tavoin suuremmat ryhmät ovat vaikeita, kun koetan olla yhtä aikaa neljä tai viisi eri ihmistä. Kaksin on helpompaa, kolminkin vielä justjust menee.<br><br>Vaikka olen kyllä vähän kehittynyt tässä ehkä bloggaamisen ja ongelman tunnistamisen myötä. En enää esim. itke niin helposti toisten blogeja lukiessani jos he ovat surullisia. Se voi kyllä johtua muustakin - en enää kutise, ja pystyn juomaan taas kahvia, jonkinlainen monen vuoden stressi on lauennut. Hmm.<br><br>Otapa tuosta selvää, kolmioi. <br><br>Kiitokset Petjalle listasta....Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-26733888160992136942006-03-06T18:26:00.000+02:002006-03-06T18:26:00.000+02:00"Hassuinta on muuten lukea blogia, jossa ensi...<i>"Hassuinta on muuten lukea blogia, jossa ensin voivotellaan kuuluvasti ja katkeraan sävyyn, kuinka Suomessa on institutionaalinen taidejärjestelmä tähtikultteineen ja kuinka tähtikulttiin voi päästä vain jos jaksaa olla hyvä tyyppi - ja sitten blogin ainoat viittaussuhteet ovat julkaisseihin tyyppeihin. Tässä vaiheessa minua ainakin alkaa hymyilyttää, lempeästi mutta kuitenkin."</i> <br><br>Tässä vaiheessa minuakin alkoi hymyilyttää. Tuntui kuin olisi katsonut pienten tuholaisten hellää mutta päättäväistä häätämistä: eihän niillä ole mitään mahdollisuutta tällaista vastaan.<br><br>Vaikka minusta nyt siltä tuntuukin, niin olisi vaikea uskoa, etteivät täällä muut filosofit olisi aikaisemmin soveltaneet koulutustaan tällä tavalla. No, joka tapauksessa, lisää tällaista!Janihttp://www.blogger.com/profile/12258202123493820991noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-14187070051040181532006-03-06T14:22:00.000+02:002006-03-06T14:22:00.000+02:00Koska muistin että sinä olet se kirjastotäti, niin...Koska muistin että sinä olet se kirjastotäti, niin pistin sinulle tämän kartan<br>http://www.ihmiskunta.org/wp/?page_id=551<br><br><br>Mikä on lsxqwvz?Petja Jäppinenhttp://www.ihmiskunta.org/wp/?page_id=551noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-16986671323390902142006-03-06T14:04:00.000+02:002006-03-06T14:04:00.000+02:00Jäin joskus liki jumittamaan koettaessani selittää...Jäin joskus liki jumittamaan koettaessani selittää parille tietäväisesti puhuvalle miehelle (arvatkaa onko se livenä hankalaa: nätän hyvin kiltiltä ja vaarattomalta pieneltä tytöltä) miksi solidaarisuus ei voi perustua empatialle. Tai ehkä voi, mutta silloin siltä empaattiselta vaaditaan akrobaattista samastumiskykyä. Ja loppujen lopuksi minusta on epätodennäköistä, että moinen akrobaattinen empatia voisi perustua muulle kuin sille, mille luotettava solidaarisuus mielestäni väistämättä perustuu: sille, että on lojaali itselleen, noudattaa omaa etiikkansa.<br><br>Toisin sanoen: empatia eli eläytyvä myötätunto ei yksinään riitä. Pitää olla myös halu ja päätös pyrkiä eläytyvään myötätuntoon, ja lisäksi pitää olla vimma toimia mielestään oikein silloinkin, kun ei kykene eläytymään.<br><br>Olen ollut joitain kertoja tilanteessa, jossa en mitenkään kykene eläytymään, en voi ymmärtää millaisen kokemuskokonaisuuden johtamana ihminen päätyy tekemään jotain, joka selvästi satuttaa toisia. Ilman eläytymistä empatian kokemus on mahdoton. Kuitenkin oikeastaan järjestään näissä tilanteissa tuo ihminen tarvitsee empaattisia tai pikemminkin solidaarisia tekoja.<br><br>Vaadin itseltäni tuollaisessa tilanteessa aika pitkälle ulottuvaa solidaarisuutta. Ei hyväksyntää eikä etenkään ikävän toiminnan jatkamisen mahdollistamista, mutta toisen ihmisen kohtelua kunnioittavasti ja ihmisenä. Se ei välttämättä ollenkaan merkitse myötäkärsimystä.Eufemiahttp://www.blogger.com/profile/02230931360438851610noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-33788908667917313602006-03-06T10:06:00.000+02:002006-03-06T10:06:00.000+02:00"Otahan keksi, darling."Hah-hah, tämä pi..."Otahan keksi, darling."<br><br>Hah-hah, tämä pitää muistaa, jos joskus puhuu jonkun pyörryksiin.Mikko Moilanenhttp://www.blogger.com/profile/08941376154452496415noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-83711949827003270632006-03-06T02:16:00.000+02:002006-03-06T02:16:00.000+02:00Sitäpaitsi minäkin pidän lihallisesta ja lisäksi v...Sitäpaitsi minäkin pidän lihallisesta ja lisäksi vielä paheellisesta baarielämästä oluineen kaikkineen enkä ole edes kasvissyöjä. Epäilen siis siinäkin mielessä sopivuuttani tälle hengen miehelle. ;)Hurinahttp://www.blogger.com/profile/14430073031490339116noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-24701872991074296662006-03-06T02:14:00.000+02:002006-03-06T02:14:00.000+02:00Hui! Tarjoiletko sinä minulle treffejä? En tiedä, ...Hui! Tarjoiletko sinä minulle treffejä? En tiedä, haluanko tapailla ihmisiä, jotka pääasiassa pyrkivät valaistumiseen. Olen itse väliin niin leijuva ja ajatuksiini hukkuva, että epäilen vastapuolekseni sopivan paremmin sellaisen edes jollain tapaa jalat maassa -tyypin. Haluan tapailla normaaleja ja turvallisia ihmisiä (vaikka en oikein tiedä, mitä tällä tarkoitan). ;) Sitäpaitsi new age -nuoruuteni vuoksi olen nykyisin hieman allergisoitunut kaikelle energian sun muun korostamiselle. Nyt haluan pääosin pysyä turvallisesti mitattavan puolella. Nuo kaikki energiat sun muut kuuluvat nähdäkseni vahvasti subjektiivisen kokemuksen, ei tiedollisen ja intuitiivisen piiriin, jota en halua sen enempää analysoida.Hurinahttp://www.blogger.com/profile/14430073031490339116noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-12892965149004096952006-03-05T20:39:00.000+02:002006-03-05T20:39:00.000+02:00Niin, me olemmekin tässä eri linjoilla kuin tuo mi...Niin, me olemmekin tässä eri linjoilla kuin tuo mies... hän olikin kyllä sitä mieltä, ettei se ole eri asia, mutta että empatiaa myötäkärsimyksenä ei siinä enää ole, vaan toisten kärsimykseenkin suhtautuu valaistuneelle asiaankuuluvalla ilolla ja antaa energiansa virrata. Tai ainakin näin käsitin. Hieman vaikeaa se kyllä oli, kun hän suhtautui niin kielteisesti ja pilkallisesti käsitteisiin ja kielellistämiseen.<br><br>Minulla on yleensä ongelmia ihmisten kanssa, jotka kuvittelevat tietävänsä mitä on valaistuminen tai oliot sinänsä. Vähänkö sitä alkaa raippoa... tosin mies oli mukava. Hän itsekin esitti sellaisen vastaväitteen kannalleen, että kun valaistumisessa on noustu kaikkien erittelyiden yläpuolelle (ilmeisesti henkisessä sfäärissä ei ymmärretä eroa ONTOLOGISTEN ja EPISTEMOLOGISTEN erotteluiden välillä?), miksi valaistunut kuitenkin syö riisiä eikä kiviä.<br><br>Tyypillistä kyllä, hän sitten vetosi energiaan, joka kanavoitui kauttaan puhtaana ja valitsi riisin, vaikkei egoa enää ollutkaan--- ja minä olin sen poeettisen kuvan lumoissa, että olisi valaistunut, joka eläisi kivillä! :D<br><br>Ah Hurina, jos tahdot tavata tuon miehen, saan välittää hänen yhteystietojaan; annan ne sinulle tietysti mielelläni. Hän on kiinnostava tyyppi, vaikka itse en osaisi ajatella noin kaukaisen henkistynyttä ihmistä lihana lainkaan. Mutta ehkä sinä osaisit? Olet kuitenkin niin paljon kauempana filosofiasta jo kuin minä, joka edelleen sairastan sitä.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-15390893070925641722006-03-05T19:33:00.000+02:002006-03-05T19:33:00.000+02:00Minusta on selvää, että valaistumisessa on kyse mi...Minusta on selvää, että valaistumisessa on kyse mitä suurimmassa määrin empatiasta ja myötätunnosta kaikkea olevaa kohtaan. On vaikea uskoa, että tuo sinun tuntemasi mies sulkisi tämän puolen pois. Mutta toisaalta, mikä mielekkyys on puhua valaistumisesta, joka kaikkien mukaan on kuvattavuuden ulkopuolella? Kenties se on samaan aikaan sekä instant happinessia että rajatonta empatiaa? Ehkä tämä on juuri sitä onnea kärsimyksen keskelläkin, joka syntyy yhteyden kokemisesta kaiken muun elävän (ja kärsivän) kanssa?Hurinahttp://www.blogger.com/profile/14430073031490339116noreply@blogger.com