tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post6421219770127363779..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: PortaitaVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-77189208800226014452012-05-29T15:10:22.907+03:002012-05-29T15:10:22.907+03:00Moj
Kiinnostava aihe. Kommentoin tuota isovanhemp...Moj<br /><br />Kiinnostava aihe. Kommentoin tuota isovanhempiulottuvuutta seuraavassa tekstissä, kun olen muutenkin vanhemmuudesta kirjoittamassa.Mikko Saxberghttps://www.blogger.com/profile/13479899373666245901noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-48330052078424223252012-04-29T09:38:23.066+03:002012-04-29T09:38:23.066+03:00Mä en osaa arvioida tarpeeksi tuota, voisivatko va...Mä en osaa arvioida tarpeeksi tuota, voisivatko vanhemmatkin osata kasvattaa. Se johtuu siitä, että mulla on ollut vain yhdet vanhemmat, ja heillä kyllä ainakin oli suuria ongelmia hyväksyä se tosiseikka, ettei minusta inttämälläkään tullut ihan sellaista kuin he kuvittelivat että lasten kuuluu olla. :P<br /><br />Isoäiti kyllä osasi siinä suhteessa kasvattaa. Mutta vain meitä lapsenlapsia - äidille ja tämän siskolle hän oli ollut tosi ilkeä. <br /><br />Kaipa varhaiskasvattajien tärkein tehtävä on paikata kasvatusaukkoa niiden lasten kohdalla, joiden vanhemmat eivät jostain syystä ota kasvattajan roolia. Ts. eivät erityisemmin kiinnostu lapsen kohtaamisesta. <br /><br />Jaguaari - onhan vedellä paljon tyynnyttäviä ominaisuuksia! Sehän silittää kehoa lempeästi ja kannattelee sitä. Tietty vauvauinnissa varmaan on kaikkea hässäkkää, mutta eiköhän P siihen totu joidenkin kertojen jälkeen. :) Ja jos sun pää hajoaa, se ei kyllä ainakaan ole hyvä minkään suhteen. :DVeloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-81317752182726262402012-04-25T10:55:30.117+03:002012-04-25T10:55:30.117+03:00Mä olen lukenut paljon Keltikangas-Järvistä viime ...Mä olen lukenut paljon Keltikangas-Järvistä viime aikoina ja hänellä on tosiaan se pointti, että vain ihan tietynlaiset lapset tarvitsevat erikseen "virikkeitä". Jos lapsi on synnynnäiseltä temperamentiltaan passiivinen ja hitaasti lämpiävä, niin sellainen lapsi tarvitsee erikseen vanhempien (tai jonkun muun) järjestämiä virikkeitä, jotta hänen kognitiivinen kehityksensä olisi optimaalista. (Toki voidaan kyseenalaistaa sekin, tarvitseeko optimaalisen kognitiivisen kehityksen olla kasvatuksen tavoite, mutta kyllä se varmaan aika monelle on.) Sen sijaan temperamentiltaan aktiivisemmat lapset tarvitsisivat nimenomaan elinympäristönsä rauhoittamista "virikkeiltä", jotta heidän kognitiivinen kehityksensä olisi puolestaan optimaalista. Passiivinen lapsi ei välttämättä tule aktivoineeksi itse itseään sopivalla tavalla virikkeiden puutteessa, ja samoin aktiivinen lapsi ei välttämättä osaa itse aktivoida itseään liiallisten virikkeiden keskellä, vaan seuraa vain viriketulvan mukana eli tavallaan passivoituu itsekin.<br /><br />Mä yritän kovasti muistaa tämän, kun mun lapsi (tosin vasta 3 kk vanha) tuntuisi kaipaavan virikkeitä, tai nän itse tämän tulkitsen... mutta koska tuo vaikuttaisi temperamentiltaan hyvinkin aktiiviselta, niin ilmeisesti hänen elinympäristöään tulisi pikemminkin rauhoittaa. Mutta vauvauintiin me mennään, muuten mulla hajoaa pää. :-)Jaguaari höyhenpuvussahttps://www.blogger.com/profile/10721997100405674364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-52549389425197461902012-04-24T21:31:06.235+03:002012-04-24T21:31:06.235+03:00Minusta on surullista, jos esim. lapsenkasvatus ko...Minusta on surullista, jos esim. lapsenkasvatus koetaan ongelmaksi mikä pitää ratkaista ammattilaisten ja vähintäänkin tutkimustulosten perusteella. <br /><br />Eikö jo sillä pääse aika pitkälle, jos vanhemmilla on aito halu ja jonkinmoiset eväät nähdä ja hyväksyä lapsi sellaisena kuin tämä on? Siitä syntyy vuorovaikutus.<br /><br />Kehittäviä virikkeitä ei varmaankaan tarvitse keksimällä keksiä, jotta lapsi saisi tarvittavat valmiudet pärjätä elämässä.<br /><br />Muistan kuulleeni Liisa Keltikangas-Järvisen suusta, että ongelma on pikemminkin kaikkinaisten virikkeiden yltäkylläisyys. <br /><br />Surullinen on maailma, jossa lapseen suhtaudutaan kilpahevosena, joka pitää pienestä piltistä pitäen kasvattaa suorittamaan ja suoriutumaan ja ahtaa kasvatusihmisten opiskelemien tavoitteiden laatikkoon.<br /><br />Mihin siihen mahtuu elämä ja ilo?Hoo Moilanenhttps://www.blogger.com/profile/13803409979344937646noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-80334360268908741722012-04-24T16:55:55.548+03:002012-04-24T16:55:55.548+03:00Hoo, kaikki vanhemmat eivät taida vain tehdä noin....Hoo, kaikki vanhemmat eivät taida vain tehdä noin. Ei ehkä ole aikaa, jaksua, voimia. Eikä tietoa lapsen kehitysvaiheista eikä siitä, miten voi tukea kehitystä. Ehkä vain intuitio siitä, että näinhän minutkin kasvatettiin joten sen täytyy olla okei.<br /><br />Mutta joo, olihan se aika rankka kommentti. :) Silti kuitenkin ajattelen, että lastentarhanopettajan koulutuksen läpikäynyt taatusti tietää jotain alan tutkimuksesta ja osaa ehkä tarkemmin arvioida kriittisesti heittoja, joihin lapsiin tutustumattomampi voisi tarttua kritiikittömämmin. Tai ainakaan en itse tiedä lapsista paljon mitään; minulle tulee tutkimustieto, johon törmään opinnoissa (hyvin pienissä määrin toki, koska varhaiskasvatus on oma oppiaineensa eikä meillä juuri ole yhteisiä opintoja) usein ihan uutena. TOIVOA ainakin sopii, että tutkimukset on tehty riittävän kriittisesti... luulisi alan kaitsemisen yliopistoihin ainakin parantaneen edellytyksiä. Vaikea sanoa. Vai onko se vain lisännyt äänen painokkuutta, ei tietopohjan laveutta ja kriittisyyttä...<br /><br />Jaguaari: Joo-o. Mullekin kommentoitiin, että siisti suu. :) Sellaisen kun olisi joskus saanut lapsena kuulla!Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-61683900340741363692012-04-24T12:45:27.568+03:002012-04-24T12:45:27.568+03:00Meillä on kyllä traumoja aika monista samantyylisi...Meillä on kyllä traumoja aika monista samantyylisistä asioista. :-O Mullakin on ollut rutkasti hammasahdistusta. Kun olin alle kouluikäinen, meillä mun hampaidenpesua "vahti" isäni, jota ei todellakaan napannut huolehtia lapsenkasvatusvelvollisuuksistaan. Ja koska olin lapsi, niin minua ei napannut harjata hampaita. Mulla siihen ei liittynyt herkkyyttä hammastahnalle, kai se oli vain tylsää minusta, eikä isäni tosiaankaan selittänyt, miksi niitä hampaita pitäisi pestä. Hampaiden "pesuni" oli lopulta sellaista, että laiton hammasharjan suuhun, pidin sitä siellä muutaman sekunnin paikoillaan ja sitten otin pois - ja sanoin isälleni, että nyt pesin hampaat. Ja tämä sanoi että OK. Jälkeenpäin kyllä ihmetyttää, että millä tasolla hän oli tässä tilanteessa läsnä - eipä kai oikein millään.<br /><br />No, ekaluokan hammastarkastuksessa mulla oli 16 (!) reikää! Kenelläkään muulla ei ollut yhtä paljoa! Se hävetti ihan sairaasti. Ja kuinka sitten kävikään? Mun äiti ja sisko syyllistivät mua todella rankasti siitä, kuinka mulla voi olla niin paljon reikiä, kuinka se on inhottavaa, kuinka mulla on ihan varmasti tekarit 16-vuotiaana, jne. Jokaisesta herkusta tuli sen jälkeen samaa syyllistystä, että eipä kannata sun mitään karkkia syödä kun et osaa hampaitasi pestä, tosi inhottavaa kun sulla on niin paljon reikiä, jne. Reilua tämäkin, syyllistää lapsi omasta hammashygieniastaan ajalta ennen koulun alkua... Ja siitä jäi tietysti hammaslääkärikammo, ja sellainen itseinho, että olen kaikin puolin huono ihminen kun mulla on niin HUONOT HAMPAAT.<br /><br />...tosin nykyään hampaat ovat ihan OK ja hammaslääkärikammo häipynyt. Mutta aikansa se otti. Vanhemmat ovat mänttejä!Jaguaari höyhenpuvussahttps://www.blogger.com/profile/10721997100405674364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-92190820785444874162012-04-24T09:13:54.513+03:002012-04-24T09:13:54.513+03:00Opiskelukaverisi kommentti siitä, että vain ammatt...Opiskelukaverisi kommentti siitä, että vain ammattilainen voi kasvattaa lapsia, kertoo surullista kieltään vieraantuneisuudesta.<br /><br />Mitä muuta se on kuin kasvatusta, kun vanhemmat elävät lapsensa kanssa päivä kerrallaan, kertovat elämästä, vastaavat kysymyksiin, ottavat vastaan kaikkia tunteita ja antavat valmiuksia pärjätä maailmassa. <br /><br />Elämää ei opi kasvatustieteen kirjoista ja sääliksi käy lapsia, jotka joutuvat opiskelukaverisi kasvatuksen kohteiksi.Hoo Moilanenhttps://www.blogger.com/profile/13803409979344937646noreply@blogger.com