tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post4662286275629213696..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Unenomainen elokuva ja tavoitetilakeskusteluVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-3956278684660405222009-02-03T10:38:00.000+02:002009-02-03T10:38:00.000+02:00Totta kai kaikissa skeemoissa on positiivisetkin p...Totta kai kaikissa skeemoissa on positiivisetkin piirteensä. Ne vaikeuttavat lähinnä yhteiselämää, yhteenkuuluvuuden tunteita ja arjen rypytöntä sujumista. Ehdottomasti, niillä on positiiviset puolensa. Eivät ne muuten olisi syntyneet. Ne ovat sopeumia johonkin ympäristöön ja käyvät ongelmallisiksi vasta, kun ympäristö vaihtuu. <BR/><BR/>Luulen, että esimerkiksi ilman hylkäämisen skeemaa, joka ennen hallitsi elämääni jokseenkin rautaisella otteella, en olisi koskaan alkanut kirjoittaa ja piirtää. Enkä olisi siten löytänyt sitä, miten sisältäni pulppuaa näkyjä ja symboleita ja millaista iloa ne voivat tuoda.<BR/><BR/>Kaikesta surusta on jo maksettu ja kaiken surun liitännäisinä on saatu sivuvaikutuksina monia taitoja. Suunnilleen noin se minusta tuntuu menevän.Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-48142943889858146622009-02-01T11:45:00.000+02:002009-02-01T11:45:00.000+02:00Oppia kunnioittamaan toisten ja omia sivupersoonal...Oppia kunnioittamaan toisten ja omia sivupersoonallisuuksia pyrkimättä väkisin sulauttamaaan niitä toisiinsa: se on pitkä tie, mutta luullakseni pohjimmiltaan palkitseva, vaikka nimenomaan siksi että se merkitseekin sen myöntämistä, ettei toista – tai itseä – voi koskaan omistaa tai hallita kokonaan.<BR/><BR/>Tunnistan kuvaamastani Vompsun tunnevajetilasta oman kehitykseni tilanteeni. Osa minusta on jäänyt haikailemaan ja kaipailemaan jonnekin, ja se näkyy käyttäytymisessäni monella tavalla. Tahdon ajatella, että sillä on ainakin joitain positiivisia seurauksia; perspektiivejä avaavia...Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-84911442172096808912009-01-30T17:17:00.000+02:002009-01-30T17:17:00.000+02:00suklaahirviö, en toki enää ajattelekaan, että he o...suklaahirviö, en toki enää ajattelekaan, että he olisivat häpeilleet erityisesti minua, mutta silloin aiemmin en voinut olla varma, ja kun en uskaltanut oikein kysyäkään asiasta, jäin vatvomaan aihetta. Nuorempana on niin vaikeaa osittaa möykyt: tuo on sinun möykkysi ja tämä minun. Sitä helposti kahmii möykyt kaikki itselleen ;) etenkin jos tahtoo oikein miellyttää toisia.<BR/><BR/>Riitta, kyseessä on Julio Medemin elokuva Punainen orava. Kiitos Barthes-suosituksesta. tuota en ole lukenut, mutta jonkin luin, siinä oli jotain metaforia tms, ja siitä pidin kovasti. Täytyypä varata kirjastosta tuo.<BR/><BR/>Luppis, se on tosiaan todnäk tuollainen kulttuurinen koodisto tosiaan. Miten harmillista, että se on niin ristiriidassa sen koodiston kanssa, johon on itse kasvanut naisten seurassa ja jossa alkavan suhteen mahdollisuudestakin ilakoidaan yhdessä ja halutaan heti näyttää uusi ihminen kaikille tärkeille tyypeille. Etenkin tällaiselle ujopiimälle kuin minä saattaa kertyä valtavia pelkoja, jos ensin ei esitelläkään ja sitten äkisti pitäisi osata sopeutua siihen seuraan, josta on kuullut niin paljon ja josta on vähän epäröinyt, että tokkoko siihen nyt lainkaan tulee kelpuutetuksi. <BR/><BR/>Olen kyllä seurannut kuvankauniin siskoni seikkailuja miesmaailmassa ja todennut, että hemaisevampia beibejä kyllä kuljetetaan näytille paljon, paljon nopeammin kuin meitä tavallisemman oloisia tyttöjä. Toisaalta ne suhteet tuntuvat usein sitten jäävän tälle hemaisevan näköisellä seuralaisella pätemisen tasolle, mikä on tosi surullinen juttu. (Etenkin kun kyseessä on klassinen vanhempi mies ja teinityttö -asetelma, jossa puntit eivät ole kovinkaan tasan.) Joskus olen ollut ihan hiljaisella tavalla raivona siskon poikaystävien urpoudelle. Onneksi hänellä on nyt pidempi suhde, jossa hänelläkin on tilaa olla ihminen. Vaikken sillä lailla aina tajuakaan siskoani ja tämän elämäntyyliä, näen kuitenkin sen seikan, että hän saa toteuttaa itseään tässä suhteessa enemmän kuin aiemmissa.<BR/><BR/>Ruu, tervetuloa vaan virkistymään--- ;)<BR/><BR/>Tyttö tuli - niin, olen monesti miettinyt, miten päitämme vinksautellaan monenmoisilla kulttuurin tuotteilla, jotka toitottavat rakkautta jonakin tuollaisena "ilman sinua en voi hengittää, samapa siis jos kuolisin pois" -paatoksena. Onneksi vaihtoehtoisiakin käsityksiä on muotoiltu...<BR/><BR/>Luopuminen on kamalaa ja vaikeaa ja joskus, kuten tuota elokuvaa katsoessa, joutuu miettimään, voiko mistään todella luopua. Eipä kai. Edellisten ihmisten ja harrastusten ja kotitalojen jäljet elävät edelleen siinä, miten katsoo vastaantulijoita kadulla, sitoo kengännauhat, kääntää lätyn. <BR/><BR/>Ja silti joskus on niin väsynyt, että luopuminen on ainoa vaihtoehto.Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-5376301744963654822009-01-30T15:49:00.000+02:002009-01-30T15:49:00.000+02:00Onko muka oikein elää sellaisen ihmisen kanssa, jo...<I>Onko muka oikein elää sellaisen ihmisen kanssa, jota ilmankin tietäisi selviävänsä elämässä?</I><BR/><BR/>En muista uutisia jälkeenpäin. Yhtä en kuitenkaan unohda. Se kertoi 65-vuotiaasta miehestä, joka oli tehnyt yhdessä kauan syöpää sairastaneen vaimonsa kanssa itsemurhan yhteisessä kesäpaikassa. Se pysäytti. Uutinen olikin muistokirjoitus. Mietin, miksi sanomalehti teki niin. Menehtynyt pari ei ollut edes suomalainen. Aloin itkeä. Selitin itselleni, etten voi hyväksyä tekoa, ja että elääkseen jokaisen on selviydyttävä ilman toista. Ei ole oikein, niin vaikeaa kuin se onkin. Silti itkin. Ja totta puhuen itkin vaikeaa sisälläni. Miksi se on niin vaikeaa? Rakkaus. <BR/><BR/><I>Onko muka oikein elää sellaisen ihmisen kanssa, jota ilmankin tietäisi selviävänsä elämässä?</I><BR/>On oikein elää tämä yksi elämä ihmisen kanssa, jota rakastaa ja joka <I>uskaltaa</I> takaisin rakastaa. Yksin elämä on eri kuin yhdessä. Toinen tuo elämään aina jotain, mitä siitä yksin puuttuu (kosketus, suukko, kainalo, toisen ääni viereisessä huoneessa, yhteiset matkat, pannari). Lämpö ja rakkaus. Jokaiseen suhteeseen kuuluu vaikeat hetket, mutta niiden yli mennään yhdessä. (”Rakastuneiden laiva on sidottu sen verran paksuilla köysillä, että se kestää myöhempienkin aikojen myrskyt.”) Kuitenkin suuret, jatkuvat riidat kuluttavat. Väsyttävät. Itse en jaksa enää taistella toisia ja parempia (olkoonkin surullisia mielikuvia) vastaan. Joudun laskemaan pois toisen. Pystyn elämään yksinkin, mutta se elämä ei ole sama. Toinen tuo omaan elämään aina jotain, mitä siitä yksin puuttuu. Yhteistä ei voi kuitenkaan tehdä yksin. Koskettaa yksin, tulematta itse kosketetuksi. Rakkaus on yhteinen. Se ei voi olla yksin. Jos olen itselleni rehellinen, niin vaikeaa kuin se onkin, rakkautta ei ollut. Rakkaus on molemminpuolista läheisyyttä, suukkoja ja kosketusta.Tyttö tulihttps://www.blogger.com/profile/16449562831965767976noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-91444110205372299302009-01-30T00:22:00.000+02:002009-01-30T00:22:00.000+02:00Virkistyn täällä blogissasi. Jotenkin arki ja kiir...Virkistyn täällä blogissasi. Jotenkin arki ja kiire samaan aikaan sekä lamauttaa minut että panee pyörimään kuin hyrrä enkä ehdi ajatella. Mutta sitten käyn täällä ja luen mitä olet miettinyt ja ajattelen, että jestas kun kiva ettö joku vielä ajattelee nykyään ja jaksaa jakaa syvälliset mietteensä ilmaiseksi muille, niitä tarvitseville.<BR/>Kiitos.I.O.Rumdumhttps://www.blogger.com/profile/12577526160870688839noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-54751840634654766152009-01-29T14:58:00.000+02:002009-01-29T14:58:00.000+02:00Ei ole mitenkään tavatonta, että miehet suhtautuva...Ei ole mitenkään tavatonta, että miehet suhtautuvat parisuhteeseen alussa jotenkin kummallisesti nihkeillen ja penseillen haluamatta esimerkiksi suunnitella tulevaisuutta. En usko, että naisen persoonallisuudella tai ulkonäöllä tai vastaavalla on tässä mitään merkitystä vaan kyse on joistain hämäristä koodeista joita moni mies noudattaa luultavasti tajuamattaan. Joku sellainen "naisia ei saa rohkaista kuvittelemaan liikoja"-juttu?<BR/><BR/>Olin ihan äimänä L:n kanssa, kun hän vei minut parin viikon tapailun jälkeen tapaamaan sukuaan. Sitä edeltävät tuskin edes kertoivat perheelleen seurustelevansa ainakaan ennen kuin osoite oli sama :D Ihanaa, että tällaisiakin miehiä on, Vompsun ja L:n kaltaisia. <BR/><BR/>Olen aina ollut eniten kotonani rakkauskäsityksessä, jossa toinen ei täytä toisen tyhjää astiaa tai puuttuvaa palasta vaan tietää, että tulisi toimeen periaatteessa ilmankin tai ihan toisen ihmisen kanssa. Samaa ajattelen oikeastaan vauvasta, että on mukavaa saada lapsi mutta uskon voivani muodostella elämäni onnelliseksi myös ilman sellaista. On aina pelottavaa pitää jonkun onnen avaimia taskussaan tai antaa ne täysin ehdoitta toiselle.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-34397085028354850042009-01-29T14:19:00.000+02:002009-01-29T14:19:00.000+02:00Olisipa kiinnostavaa kuulla, mikä elokuva on kysee...Olisipa kiinnostavaa kuulla, mikä elokuva on kyseessä. <BR/><BR/>Halusi kätkeä ja samalla paljastaa tuo väistämättä mieleeni Barthesin kirjan rakkaudesta. Sen pätevämpää analyysia ns. suuresta rakkaudesta en ole vielä lukenut.Riittahttps://www.blogger.com/profile/13776195305845518190noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-9510217149925584282009-01-29T13:30:00.000+02:002009-01-29T13:30:00.000+02:00"Vompsu on ensimmäinen poikaystäväni, joka ei ole ..."Vompsu on ensimmäinen poikaystäväni, joka ei ole jollakin tasolla suhtautunut epäillen tai häpeilevästi kanssani heti .."<BR/><BR/>Vaikea uskoa, että näin olisi! Oletko varma että olet ymmärtänyt ihmiset oikein? En tajua mitä syytä ihmisillä olisi häpeillä SUA.suklaahirviöhttps://www.blogger.com/profile/13253869720526623092noreply@blogger.com