tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post4620273892966482962..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Tuntemuksia kehossaVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-70352829727990365852009-10-14T12:36:32.172+03:002009-10-14T12:36:32.172+03:00Hyvin sanottu tuo kärsimyksen ja tukahtumisen tunt...Hyvin sanottu tuo kärsimyksen ja tukahtumisen tunteen yhteys.<br /><br />Koen aika lailla samoin nuo tilat. Kärsimyksen 'ylevyydestä' tulee mieleen, että olen joskus ohimenevästi kokenut kärsiessäni näkeväni asioita, joita en iloisuudessani näe. Mutta sellaisesta taisit myös jo mainita.<br /><br />Edelliseen kommenttiin lyhyesti viitaten: masennukseen nivoutuvaan fyysiseen tilaan pitäisi varmaan hoidossa kiinnittää enemmän huomiota (muutenkin kuin lääkkeillä, nehän eivät vaikuta siihe, miten keho ylläpitää tilaansa)...Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-54460732421547593472009-10-13T18:28:29.031+03:002009-10-13T18:28:29.031+03:00Kiitos hyvin inspiroivasta kirjoituksesta, Veloena...Kiitos hyvin inspiroivasta kirjoituksesta, Veloena! Kiva että inspiroiduit..<br /><br />Lääkäri vois kyllä huomauttaa siitä, että esimerkiksi kliininen masennus on varsin merkittävästi fyysisyyteen pohjautuva tila. Ja sitä kautta pidemmällä allikossa kuin kärsiminen, jota on - esim. buddhalaisuudessa - perinteisesti pidetty tilana, jonka voi periaatteessa nopeastikin, vain suhtautumalla, poistaa. (Mutta minä en ole lääkäri. Pidän kiinnostavana sitä, miten kirjoitat kärsimyksestä!)Seppo Raittilahttps://www.blogger.com/profile/02333513953343802953noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-70510191936512980892009-10-13T15:13:23.435+03:002009-10-13T15:13:23.435+03:00Tunnistan ilon heijastumisen ryhdissä, mutta muist...Tunnistan ilon heijastumisen ryhdissä, mutta muistan vain kerran tunteneeni niin voimakasta iloa, että se aiheutti varsinaisia _aistimuksia_ ympäri kehoa. Siis tuntoaistimuksia, voimakkaita, niin konkreettisia kuin aistimukset nyt ylipäänsä voivat olla. (Ja tästä on laskettu pois sellaiset kerrat, kun joku on koskettanut - toki kosketuskin tuo iloa ja tuntoaistimuksia.) <br /><br />Lisäksi tämä kokemus sai aikaan jonkinlaisen muistiharhan: kun muistelen tätä ilon hetkeä ja sitä, minkälaisia tuntoaistimuksia ruumiissani kulki, näen itseni aina muistikuvissani kirkkaassa kevätauringon valossa. Ajattelin pitkään, että muistikuva on tosi, kunnes kerran älysin, että tuo ilon hetki kylläkin sattui kaamosaikaan (eikä aurinkoa ollut näkynyt viikkokausiin). Minun on silti mahdotonta korjata muistikuvaani: en saa päähäni muuta kuin sen, jossa edelleen kylven auringossa.<br /><br />(Eikä minulla ole mitään kaamosta vastaan, joten en oikein ymmärrä, miksi iloon piti liittyä juuri aurinko. Niin vain jostain syystä on. Jos minulta kysytään, niin tietoinen mieleni sanoo, että kaamos minut vasta iloiseksi saakin.)<br /><br />Kiintoisa pohdintaa, muuta en osaa kommentoida.Anonymousnoreply@blogger.com