tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post4325607098423328318..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Helkkyvä ja raskasVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-34298162222213067722011-06-11T08:43:39.164+03:002011-06-11T08:43:39.164+03:00Huooh, kaikkein viimeisimmäksi tosiaan toivon ihmi...Huooh, kaikkein viimeisimmäksi tosiaan toivon ihmisten antavan peloilleen periksi. Tai itseni. Toisaalta huomaan, etteivät ne pelkästään tämän takia väisty. Esimerkiksi perheväkivalta ja parisuhdeväkivalta: kai niitä voisi kutsua traumaattisiksi muistoiksi? Vaikka useimmiten en ajattele niitä ja en ole koskaan jättänyt kai mitään tekemättä niiden takia, vaikka ne häivähtävätkin mieleen, niin kyllä ne aina välillä iskevät vasten naamaa, kun vaikka hierottavaksi tulee ihminen, jolla on selkeitä merkkejä käsivarsissaan ja solisluiden tienovilla, ja äkkiä kaikki voima tuntuu pakenevan omasta kehosta, koska tuntuu, että maailma on vain niin suuri eikä sitä pysty simsalanbim-muuttamaan, vaikka kuinka tahtoisi. Ei auta kuin koettaa kohdella muita niin, etteivät he pelästyisi, traumoittuisi ja häpeäisi turhaan. Mutta se tuntuu niin pieneltä kaikkea sitä kauheutta vasten.Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-63556910712481578402011-06-10T21:10:08.431+03:002011-06-10T21:10:08.431+03:00@lupiini: jumalten keinu kuulostaa ihanalta! itse ...@lupiini: jumalten keinu kuulostaa ihanalta! itse asiassa uskon, että kiitollisuus kaikesta jokapäiväisestä hyvästä ja sen tietoinen harjoittaminen on paras lääke pelkoihin ja ahdistukseen. sydän levällään -aah!walopäähttps://www.blogger.com/profile/15244237003317932619noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-31884795525854760072011-06-10T13:38:28.554+03:002011-06-10T13:38:28.554+03:00"...on edes toisia ihmisiä, jotka eivät osaa ..."...on edes toisia ihmisiä, jotka eivät osaa kuvitella, eivät tosissaan, että juuri heidän lapsensa voitaisiin raiskata päivä mikä hyvänsä tai että heidän puolisonsa löisi heitä. Tai osaavat kuvitella olevansa rakastettuja, tasaisesti ja varmasti. Tietysti tämä on olkinukke, mutta turvallisuuden tunteita on eritasoisia. En esimerkiksi ymmärrä, miten ihmiset päätyvät uskaltautumaan hankkimaan lapsia. Jokin usko heillä on jatkuvuuteen ja asioiden soljumiseen, jokin sellainen, jota en osaa edes kuvitella. Hetkittäin, mutta vain hetkittäin, saatan unohtaa varovaisuuden ja jännityksen, pelot ja jähmettyneen kauhun."<br /><br />Tämä tuntui niin tutulta, liiankin tutulta. Tosin lasten hankkiminen ei koskaan ole minulle ollut uskaltamiskysymys, enpä ole lapsia vain koskaan halunnut, mutta silloin kun sitä ajattelemalla ajattelen, tuntuu juuri tältä. Kai se on se perusturvallisuus, josta aina puhutaan, joka puuttuu.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-83632026964531601722011-06-10T09:40:21.696+03:002011-06-10T09:40:21.696+03:00Walopää, ihan oikeessa olet. Vaikka supeskeptikkon...Walopää, ihan oikeessa olet. Vaikka supeskeptikkona saan onneksi usein kiinni maagisen ajattelun hännänpäästä, sorrun siihen kuitenkin aina väliin. Olisi oikeasti ihanaa hellittää peloista, mutta sitten taas toisaalta tiedostaa, että äitinä on ikäänkuin luonnollista olla jossain määrin varppeillaan jatkuvasti. Ja on kanssa ihan totta se hassu ajatuskieppi, että "jos lakkaan pelkäämästä että lapsi jää auton alle, sittenhän se just jää". Kun enhän mä tosiaan VOI kontrolloida koko maailmaa :) Usein ahdistuksesta puhutaan ilmiönä, joka sumuttaa ja pimittää ilon alleen. Itsellä ei onneksi käy näin, vaan jos jotain hyvää pelostelusta etsitään, niin ei ainakaan tule pidettyä asioita itsestäänselvyyksinä vaan kokee melkein päivittäin sellaista sydän levällään -onnea. Et on siinä jumalten keinussa, josta kansallisrunoilija kirjotti.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-25509573358044124852011-06-10T01:01:27.405+03:002011-06-10T01:01:27.405+03:00Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.walopäähttps://www.blogger.com/profile/15244237003317932619noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-88581462613835702562011-06-10T00:36:14.112+03:002011-06-10T00:36:14.112+03:00@lupiini: Why not gonna happen? jos ajattelet ette...@lupiini: Why not gonna happen? jos ajattelet ettei gonna happen niin silloin ei ainakaan gonna happen. <br />Mikä pelottaa pelosta irti päästämisessä? Pelkäätkö, että jos lakkaat pelkäämästä, että lapsesi raiskataan, niin sitten hänet takuuvarmasti vasta raiskataankin? Ja se on sitten sinun syytäsi kun olet ollut luottavainen ja iloinen sen sijaan että olisit ollut vastuullisesti huolissasi?<br /><br />Välillä tuntuu, että ylläpidämme jotain suorastaan taikauskoista ajattelua, että jos olen jatkuvasti syvästi huolissani kaikesta, niin silloin paha pysyy poissa minusta. Mutta auta armias, jos uskallan olla huoleton. Silloin olen heti ensimmäisenä jonkun hirvittävyyden uhri. Joten velvollisuutemme on olla jatkuvasti huolissamme ja myrkyttää elämämme niillä fiktiivisillä kauhuskenarioilla jotka tapahtuvat meille vain mielessämme.<br /><br />@Veloena: Mä olen todella HANKKINUT lapsen, enemmän kuin monet muut, joille lapsi on vain tullut. No minulle ei tullut, niin hankin sen.<br />Minusta se on parasta, mitä elämässäni olen tehnyt. En sano, ettenkö olisi ollut varsinkin alkuaikoina ahdistuneempi kuin koskaan aikaisemmin elämässäni. mUtta ei se ole niin vaarallista.<br /><br />Yritän ymmärtää näkökulmaa, että juuri maailman kauheudet olisivat syy *pelätä* lapsien saamista. <br /><br />Noin muuten ymmärrän siis varsin hyvin, että on olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät halua omia lapsia, vaan keskittävät mieluummin voimavaransa johonkin muuhun. Fine with me, todella. Ei kaikkien tarvitse digata samoista asioista kuin minä. :P. <br />Olen vain hämmästynyt tuosta pahan maailman pelkäämisestä yhtenä syynä lapsettomuuteen. <br /><br />Haluaisitko lapsia, jos et pelkäisi pahaa maailmaa? No, mistäs sen ehkä tiedätkään, mutta kysynpä kuitenkin, kun mieleeni nousi se kysymys.<br /><br />Toki maailmassa tapahtuu paljon sellaisia asioita, jotka saavat minut itkemään ja raivoamaan. <br /><br />En halua sulkea silmiäni muiden kärsimykselle, ja toki voisin tehdä paaaaaljon enemmän lieventääkseni muiden ihmisten tuskaa, ja voisin toimia paljon aktiivisemmin oikeidenmukaisemman maailman puolesta. <br />Mutta kyllä tässä nyt ainakin joskus jotain tulee tehtyä.<br /><br />Jollain hassulla tavalla me kaikki kuitenkin teemme parhaamme, ja kauniitakin asiota on maailma pullollaan. Ristiriitaista, kyllä. Hämmentävää, kyllä.<br /><br />Mutta tuo pelko, jos ymmärsin oikein, oman ja lähimmästen elämän osalta.. Juuri nyt minulla ei ole mitään hätää - ja jos myöhemmin on tullakseen joku kauheus elämääni (tai lapseni elämään), niin miksi murehtia sitä jo nyt kun sitä ei ole? <br />Puhumattakaan siitä, että jos niitä ihan kamalia kamaluuksia ei sitten tulekaan elämäämme, niin silloinkin olisi aika turhaa olla niistä jo nyt etukäteen huolissaan ja kärsiä niistä ikään kuin ne olisivat totta.<br /><br />Hurina tutustutti minut Byron Katieen, jonka viisauksia olen nyt sitten ahminut. Hän sanoo mm näin: "If you want some terror because your life is dull, get a future!". Se on minusta kauniisti sanottu :D<br /><br /> Halauksia teille!walopäähttps://www.blogger.com/profile/15244237003317932619noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-86383212495966874342011-06-10T00:06:52.480+03:002011-06-10T00:06:52.480+03:00Mä ajattelen, että lapsia voi varmaan uskaltaa saa...Mä ajattelen, että lapsia voi varmaan uskaltaa saada, jos elämä tuntuu turvalliselta. Toinen vaihtoehto on, että ajattelee, että lapsen kautta elämänsä saa sellaiseksi, että pelottaa vähemmän tai että on sitten jotain pysyvää. Tai siksi, että pelkää kauheasti, että katuisi myöhemmin jos ei antautuisi sille hulluudelle ja hormonaaliselle rakastumiselle, jonka kai vauvan saaminen monissa laukaisee. Mä luulen, että jos mä joskus saan lapsia se johtuu tuosta viimeisestä. Enkä kyllä ikinä uskaltaisi puhua lasten hankkimisesta, mistä sitä tietää saisiko niitä vaikka kuinka haluaisi ja uskaltaisi.<br /><br />Eekkutunteellinen siilihttps://www.blogger.com/profile/05939172822801754408noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-51954036461742073422011-06-09T11:03:44.816+03:002011-06-09T11:03:44.816+03:00Mä en tule koskaan osaamaan selittää itselleni tai...Mä en tule koskaan osaamaan selittää itselleni tai muille sitä, miten uskalsin hankkia lapsia. Joku hullu pää edellä alas kymmenestä metristä -ajatus siinä on mukana ja päättäväinen kieltäytyminen siitä, ettei anna pelon hallita ja varmaan toki biologia. Kun tiedän jo lapsuudenkokemusten perusteella, ettei mikään ole itsestäänselvää ja kaikki voidaan ottaa pois. Viime viikon olin niin ahdistunut kaikista uutisista että halusin tavallaan vaan ottaa lapsen pois tarhasta ja jäädä pois töistä, mutta tiesin, etten voi alkaa elää niin. Itse olen jatkuvasti tietoinen siitä, että juuri minun lapseni voidaan räjäyttää ilmaan jonkun sekopään toimesta tai ajaa yli tai mitä vaan. Samaistun vahvasti Garpiin isänä. Eikä tätä kauhua voi mitenkään ottaa pois, sehän siinä on. Onneksi kaikki tunnetilat läikähtelevät, muuttuvat ja elävät, en tietenkään elä jatkuvan pelon vallassa mutta joku perusvalppaus on ja tulee olemaan aina läsnä. Ihmettelen ja kadehdin luottavaisia ihmisiä ja toivon tulevani enemmän heidän kaltaisekseen, tietäen hyvin että not gonna happen.lupiinihttps://www.blogger.com/profile/07303487262903828829noreply@blogger.com