tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post2801687555017024427..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: OpettajuusVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-21974166989779917402012-05-29T15:35:59.873+03:002012-05-29T15:35:59.873+03:00Kiva lukea sinun kokemuksiasi tuosta kirjasta. Se ...Kiva lukea sinun kokemuksiasi tuosta kirjasta. Se oli itselle eräänlainen tienristeys, jonka luin melko vaikutusalttiina hetkenä. Voit uskoa, että arvohierarkia kolahti aika kovasti. Vaikken ole taustaltani kovin kristillinen, niin tuo realistinen näkökulma tarjosi minulle ajattelun viitekehyksen sellaiseen tyhjiöön,jossa kyseenalaistin jokseenkin kaiken. Nyt se on ehkä saanut vähän muitakin värejä, mutta edelleen minun ajatusmaailmassani on tärkeää, että asioista voi sanoa jotakin, pyrkiä eteenpäin. Vaikkakin se luokittelu, kategorisointi ja dualismi kaikenkaikkiaan ovatkin pahuuden lähde. ;P Huonoa huumoria. <br /><br />Omassa pedagogisessa kasvussa avoimeen virheiden tekemiseen pyrkiminen ja epäonnistumisten haaliminen ovat ainakin vieneet hedelmällisempään suuntaan kuin suvereniteetti ja muiden kyykyttäminen omalla paremmuudella. <br /><br />Oppiminen on mahtava tilanne, varsinkin silloin kun se on samalla välittämisen ilmaus. "Pedagoginen rakkaus" on myös hyvä kirja.Mikko Saxberghttps://www.blogger.com/profile/13479899373666245901noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-5802404461564011002012-04-29T09:27:00.488+03:002012-04-29T09:27:00.488+03:00Joo, tuo ajatus pedagogin näkymättömyydestä on oik...Joo, tuo ajatus pedagogin näkymättömyydestä on oikein osuva! Vaikeaa touhua, ei voi muuta sanoa... Ja Mikko, joo, mäkin olen paljon käynyt master classeilla (en tosin enää koipien heittäydyttyä hankaliksi, mutta aiemmin) ja useimmat kyllä tosiaan ovatkin hyviä pedagogeja. Kaikki eivät. Jotkut sanovat sellaista kuin "you need to practice more" oppilaalle, joka ei ole ymmärtänyt tekniikan perusjujua edes sillä tasolla, että se lisää vanhalla tyylillä paukuttaminen auttaisi yhtään mihinkään (paitsi rasitusvammojen kehittymiseen). Joo, ja näinhän se on: vahvuudet ja heikkoudet kulkevat käsi kädessä. Olennaista pedagogiikassa tai missä tahansa muutoksen tukemisessa lienee ymmärtää, miten monesta eri asiasta jumittuminen voi johtua.Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-22951569707772826452012-04-27T10:32:26.639+03:002012-04-27T10:32:26.639+03:00Ammatillisen osaamisen ja asiantuntemuksen pitäisi...Ammatillisen osaamisen ja asiantuntemuksen pitäisi jäädä melkein näkymättömiin, luonnolliseksi osaksi roolia, jonka opettaessa omaksuu. Oma tavoitteeni on, että opiskelijani eivät ensisijaisesti ajattele "onpas hyvä ope" vaan "olenpas minä hyvä oppija". <br />(ei tosin ole aina helppoa)<br />Allekirjoitan siis täysin kirjoituksesi; kielten oppiminen on aika lähellä tanssia!सारी https://www.blogger.com/profile/15597086113266293465noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-89847620832118096362012-04-24T23:49:18.069+03:002012-04-24T23:49:18.069+03:00Tämä oli tosi hyvä kirjoitus. Ihan samoihin ajatuk...Tämä oli tosi hyvä kirjoitus. Ihan samoihin ajatuksiin on itsekin törmännyt tanssia harjoitellessa.<br /><br />Olen ehkä taipuvainen ajattelemaan, että on erilaisia persoonallisuuksia: jotkut ovat tekijöitä, toiset analyyttisiä, kolmannet suuntautuvat enemmän tunteisiin. Nämä kertovat paitsi vahvuuksista, myös heikkouksista: vahvuuksillaan oppii paikkaamaan heikkouksiaan. Eli oppii analysoimaan kun pitäisi tehdä, tai analysoimaan kun pitäisi tuntea jne.<br /><br />Ja jos kehityn ihmisenä, niin vahvistan heikompia piirteitäni, tulen tasapainoisemmaksi. Parhailla tapaamillani opettajilla nämä kolme puolta ovat paremmin tasapainossa, tekemisen kautta tullut osaaminen, oman tekemisen analysointi ja rakkaus siihen mitä tekee.<br /><br />Ja myös tuo on tuttua mitä sanot, että mitä pidemmälle etenee, sitä laajemmalti on haettava vaikutteita. Parhaat vaikutteet tulevat jossain vaiheessa aina oman alan ulkopuolelta.<br /><br />Harrastamassani tanssissa näkee varsin paljon sitä, että halutaan kuuluisien tanssijoiden workshoppeihin ja olen itsekin niitä harrastanut melko paljon. Ja on sanottava, että kyllä maailman huipputanssijat ovat usein myös käsittämättömän hyviä pedagogeja. He ovat viettäneet niin paljon aikaa treenaten ja opettaen muita, että se kaikki kokemus yksinkertaisesti näkyy.<br /><br />Mutta kaikesta siitä seuraa helposti eräänlainen hybris, jolloin opettaja ei välttämättä ole kiinnostunut jokaisesta oppilaasta jokaisessa workshopissa. Oppilaan on itse osoitettava että on huomion arvoinen, eli kehityskelpoinen ja halukas oppimaan.Anonymousnoreply@blogger.com