tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post2493431505753589318..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Aikuisuutta etsimässä tai sitten eiVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-20225012973465012972012-01-03T19:53:14.827+02:002012-01-03T19:53:14.827+02:00Ehkä minä opettelenkin vielä niitäkin hieromaan. :...Ehkä minä opettelenkin vielä niitäkin hieromaan. :) Hevosten kanssa toimimisesta on niin kauan aikaa, että se vaatisi taas uudestaan opettelua, mutta koiriin olisi helppo erikoistua, kun niiden kanssa on ollut yhtäjaksoisesti oikeastaan melkein koko ajan neljätoistavuotiaasta saakka. Nasulta hieronkin aina sen ristiselän ympäristön sen täällä käydessä. Se on semmoinen kolottava vanha neiti. :)<br /><br />Minuakin on kirjallisuudessa kuvan pohdinta aina miellyttänyt, ja nyt oikeastaan kasvatustieteissä olen oikeastaan ensimmäistä kertaa törmännyt laajoihin ihmistä ja kulttuuria käsitteleviin aineistoihin, jotka eivät vaikuta herkkäkorvaisilta eivätkä tarkkasilmäisilmäisiltä kuvia kohtaan, ja se tuntuu jotenkin... tyrmistyttävältä!Veloenahttps://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-74891988406563416062011-12-30T19:21:03.779+02:002011-12-30T19:21:03.779+02:00Tulipa mieleeni: miksi et hiero hevosia ja koiria?...Tulipa mieleeni: miksi et hiero hevosia ja koiria? Sitenkin voi itsensä Suomessa elättää, ja jotkun niin tekevätkin. Hevosia ja koira hierotutetaan nykyään paljon, varsinkin urheilusellaisia.<br /><br />Toinen juttu, tuo kuva. Kirjallisuuden oppiaineessa se on tärkeä juttu. Siksi oikeastaan kiinnostuin kirjallisuudesta yliopiston oppiaineena. Kirjallisuus on antanut meille tietynlaisen kuvan, joskus ja edelleen. Elokuvat ja televisio-sarjat antavat kuvia edelleen. Kaikista niistä opimme sen, miten meidän tulee elää, emme vain siitä mitä ympärillämme on tosimaailmassa, emme vain vanhemmiltamme tai toisilta, läsnäolevilta ihmisiltä. Median antama ja välittämä kuva on kykyään niin tärkeä, että mielestäni on outoa, jos se jätetään huomiotta tutkimuksessa. Mistä se kuva tulee, mitä se heijastaa, heijastammeko me sitä kuvaa vai se meitä? Tällaisia on tullut pohdittua useamminkin.<br /><br />Itse koen rakentuvani paljon juuri noista kuvista. Kuvista, jotka olen imenyt kirjoista ja televisiosta. Kun olin lapsi (alle kouluikäinen), äiti luki minulle kirjoja Elsa-leijonasta ja Afrikasta. Siitä pitäen olen pitänyt leijonista, ja oppinut kuvan itsenäisestä, vahvasta naisesta joka haluaa auttaa eläimiä. Kun opin lukemaan, luin paljon. Katselin paljon myös televisiota. Vuosien varrella olen huomannut, miten kuvat muuttuvat, ja niitä jää pois.Anonymousnoreply@blogger.com