tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post197701471092135772..comments2024-01-20T09:40:55.195+02:00Comments on Veloena: Vita passivaVeloenahttp://www.blogger.com/profile/05933218355713361785noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-5408943460467359402005-10-17T13:28:00.000+03:002005-10-17T13:28:00.000+03:00Ruu, lainaus Wallace Stevensilta (suom. Jukka Kemp...Ruu, lainaus Wallace Stevensilta (suom. Jukka Kemppainen), minulle kovin tärkeä:<br><br>"Aika näkee vaivaa synnyttääkseen palkitsevan ajatuksen. Joskus se onnistuu, kun päivä unettää, niin ylimalkaisesti, ettei sitä kirjoiteta merkein."<br><br>Tullakseen muuta kuin kirjallisen kulttuurin kirjoittajaksi kannattaa heittää murhe alati mukana kulkemattomasta työvihkosta. Herramunjee, eihän meillä mitään tulosvastuuta ole tässä toimessamme, jota harjoitamme pelkästä päähänpinttymästä, palkatta ja tavoitteitta! Kyse on valinnasta. Haluaako oikeasti, vai haluaako vain. Millaista haluaa. <br><br>Minusta raakamerkintöjen perusteella syntyy kurjaa tekstiä. Sen takia inhoan joka ainutta kirjoittamaani lehtijuttua: ne ovat palapelejä, eivät polkuja. Sen kuulee. En tiedä, onko joku niin taitava, että osaa tehdä palapelistä polun, joka vaikuttaa yhtenäiseltä. Se on mahdollista. Mutta itse en osaa. Toki polkujakin pitää välillä vähän siistiä, en tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla heti paikalla valmista. Harvoin on.<br><br>Toisaalta, mikä helvetin arvo se valmius on? Parannettavaa löytyy aina, jos ei nyt, niin parin vuoden päästä. Kannattaa muistaa G H Mead, joka ei halunnut jähmettää puolivalmiita käsikirjoituksiaan kirjoiksi vaan paranteli niitä vuosi vuodelta ja lopulta kuoli mitään julkaisematta. Opukset julkaistiin postuumisti, oppilaiden toimittamina laitoksina. En ole aivan varma, olisiko Mead ollut kaikkiin niistä kovin tyytyväinen. Me muut toki olemme, meistä se on liki täydellistä, ihan riittävän hyvää.<br><br>Ei ihminen eikä ajatuskaan voi tulla valmiiksi, luulen. Eikä se tarkoita täydellistä relativismia; kyllä kolmikymppisenä on kypsempi kuin nelivuotiaana ja totta hemmetissä joku runo on työstetty, toinen vielä assosiaatioiltaan harottava.<br><br>Mutta että valmis, ehei.Veloenanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1321719589064355032.post-48523786082122207552005-10-16T01:57:00.000+03:002005-10-16T01:57:00.000+03:00"(Olen hyvällä tuulella kirjattuani erään aja..."(Olen hyvällä tuulella kirjattuani erään ajatuksen ylös pitkästä aikaa. Kuvittelin jo unohtaneeni, mutta näköjään mitään ei unohda, ainakaan vahingossa.)"<br><br>Minulla on huono omatunto, kun en kulje muistikirja mukanani. Sellainen ihminen, joka oikeasti haluaa kirjoittaa työkseen luovaa tekstiä, kantaa tietysti pientä muistikirjaa mukanaa, muistaa ottaa sen mukaansa, kun syöksyy ulos talosta... Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tärkeimmät asiat muistaa aina. Jos on ihan tosi, tosi, tosi hyvä idea, niin kyllä se hyppä mieleen sitten uudestaan. Jotkut jutut ovat palautuneet mieleeni vuosien jälkeen, jotkut asiat kannattaa panna hautumaan vuosiksi, aika testaa niitä. Jos vielä 10 vuoden kuluttuakin asia tulee mieleen ja tuntuu kiinnostavalta ja freesiltä, silloin siinä täytyy olla sitä jotakin.<br><br>Vaikka kyllä joskus harmittaa, kun ilman muistikirjaa monet hauskat ja käyttökelpoiset lauseet häviävät. Toisaalta taas hukkaan papereita koko ajan.<br><br>Siis sulkeisissa oli totuus: mitään ei unohda vahingossa. Tosi on.ruuhttp://kirsi.vuodatus.netnoreply@blogger.com